Reissun loppumetrit jälkimuistelmina vol 1

Nyt alkaa kunnon takaumakirjoitus, todella jälkijunassa, yleisön (ja itseni) painostuksesta. Yritetään saada loistavalle reissulle kuitenkin arvoisensa loppu. Tässä vaiheessa on kuitenkin siirrettävä syyllisyyden raskas viitta esimerkiksi liian hyville pääsiäissäille Suomessa heti paluun jälkeen. Jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, niin ei sitä oikein sisällä koneen äärellä malta pysytellä. Seliseli..

Noh, aloitetaan: Edellisessä kirjoituksessa jäätiin hummerinsyöntiin, eli silloin elettiin keskiviikkoa (28.3). Torstaiaamuna oli vielä surffiaika kaikille, minä suuntasin taas aalloille opettajani Rastan ja saksalaisen Eden kanssa. Kaiden kanssa vaihdettiin vuoroja meidän saapuessa breakin reunaan, sillä hän lähti jo kuuden aikaan Tomin ja Petterin kanssa meidän liikahtaessa "vasta" kahdeksalta. Aamuherätykset on jostain syystä ihan helppoja reissussa, eipä kyllä sama toimi täällä Helsingissä kouluaamuina. Ihme homma.. Minä palasin surffireissulta parin kunnon nose diven jälkeen juuri puolipäivän aikaan, jolloin aurinko tietysti olikin ärhäkäimmillään. Mistä seurauksena tietysti mukavat aurinkopalovammat takareisiin. Siitä olikin näillä esivalmisteluilla mukava hypätä heti mopon selkään ja joku yli 50 km ajo satamaan. Mopoilu alkoi jo sujua mukavan sikäläisellä itsevarmuudella ja röyhkeydellä, joten tuohon matkaan ei kauaa aikaa mennyt. Ja satamaan saavuttiinkin hyvin ajallan.. Ja tällä kertaa onneksi ilman vaivaannuttavia "ajokortti ja rekisteriote" -kysymyksiä. Mutta tietenkään aikainen satamassaolo ei takaa noilla leveyksillä mitään: oletettiin pääsevämme samantien odottavaan laivaan, mutta sehän tietysti meni rikki juuri kun lastaus aloitettiin. Seuraavaa sitten taas odoteltiin kuitenkin vain se 3 tuntia, ja Balin puolelle päästiin vielä saman päivän aikana. Illalla majapaikassa koko totuus sitten paljastuikin takareisien osalta: kyllä, pinkit toispuoleiset legginssit olivat siitä eteenpäin (ja edelleen) kuuminta hottia.

Perjantaina lähdettiinkin heti aamusta jatkamaan matkaa, ja minne mennään -arvonnan voittajaksi oli noussut musta hevonen, Bukitin niemimaa ihan Balin eteläkärjessä. Sinne hurautettiin suoraan nousematta kertaakaan mopojen päältä (mitä vähemmän liikettä iholleni, sitä parempi), vaikka liikenne oli jossain vaiheessa aika infernaalinen ja pakokaasuyliannostus meinasi iskeä. Ensimmäinen kohde oli Uluwatu, joka on käsittääkseni Balin surffausmekka, tai ainakin sieltä parhaina aikoina löytyy ne suurimmat/pelottavimmat aallot. Matkalla piti kuitenkin pysähtyä Kaiden jo aiemmalla Balian-reissulla löytämässä Warungissa, josta kuulemma sai maailman parhaat Nasi Campurit hinta/laatu-suhteeltaan. Noh, kyseessä oli kaksikerroksinen vitriini täynnä toinen toistaan paremman näköisiä herkkuja, joita sitten sai valita niin monta kun halusi järkyn riisikasan päälle. Ja sieltähän sitten valittiin kaikki mahdollinen, lopputuloksena hinta 23 000 rupiaa eli alle 2 euroa. Ja seuraava lopputulos oli huono olo ylensyönnin vuoksi. Mutta hemmetin hyvää se oli, komppaan Kaiden arviointia!

Tässä kohtaa vielä naurattaa...

Uluwatussa oli aika pienet aallot, mutta hieno paikka ihastella surffaajia! Siinä olisikin tavoitetta, että sinne uskaltaisi joku päivä meloa kallioiden välistä. Taitaa kyllä meikäläisen ihmisikä olla liian lyhyt vaan tuon tavoitteen saavvuttamiseksi, sen verran haastavalta paikalta näytti näin maallikonkin silmiin.

Uluwatu ja surffituristi

Viimeinen yhteinen yö päätettiin viettää Balangissa, edelleen Bukitin niemimaalla ja surffimestoilla. Meikä ei uskaltautunut kärventyneine nahkoineni enää veteen muutenkin uimaan, ja pelkkä rannalla biksuissa esiintyminenkin tuotti henkistä tuskaa kauniin majakkamaisen värityksen vuoksi. Balanganissa löytyi rantakaffilasta reissun halvin majoitus, muistaakseni 80 000 rupiaa/yö elikkä päälle 5 euroa kahdelta hengeltä: pinkissä huoneessa palmunlehväseinin, parivuoteella tietysti. Meren muhkea kohina kuului ihanan tasaisena koko yön, alla olevasta kuvasta huomaa miten rannalla majapaikka oli. Terassilta pääsi suoraan veteen. Muuten aika alkeellisista oloista huolimatta paikasta löytyi myös ehdottomasti reissun paras suihku, jossa oli mersun merkki (!). Aika yllättävää.

Balangan laskuveden aikaan