Managua sight seeing

Lauantana lempeä aamuherätys sekä ulkoa että sisältä kantautuviin elämän ääniin. Saidalla on lapsia piirustustunnilla ja toisalla talossa annetaan kitaratunteja. Taitaa nurkan takana olla joku syntikkatuntikin meneillä. Onneksi vasta iltapäivällä joku ilmaantuu treenaamaan viulunsoittoa pihalle, niihin sulosointuihin herääminen olisi ollutkin vähän väkivaltaisempaa.

Myöhäisen aamupalan jälkeen pakollinen Managua sight seeing. Edellisen illan jälkihuuruissa laiskaan jenkkityyliin omalla, ilmastoidulla taksilla paikasta toiseen suhaten: Huellas de Acahualinca (6000 vuotta vanhoja jalanjälkiä laavakivessä säilyneinä, lattareiden ainoita todisteita tuolta ajalta)

Tästä se tuli, ja tuonne se meni

Plaza de la Revolución (Managuan vanhaa keskustaa, joka kukoisti ennen tuhoisaa -72 maanjäristystä) ja aika huonossa hapessa oleva vanha katedraali). Edellisen paikan oppaan mukaan ennen maanjäristystä kaupunki oli lähes paratiisi juuri näillä nurkilla, ja sehän aika ei koskaan enää palaa vaikka mitä tekisi. Kommentti vuonna -74 syntyneen naisen suusta, joten pitäähän sitä tietysti uskoa.

Siinä on lippu, mutta missä kaikki muut turistit on?

 ja Parque historico nacional loma de Tipica (taas yhden kraaterijärven, Laguna de Tipscapan reunuksilla oleva kukkula, jota vartioi Augusto Sandinon siluetti). Mr. Sandino tuntuu olevan kaupungissa (puhumattakaan koko kansan kollektiivisesta mielestä) läsnä vanhvasti, puhumattakaan presidentti Ortegasta. Hänen naamaansa törmäile monessa kadunkulmassa kaikenmaailman propagandamainosten muodossa. Sandinistien värit, punainen ja musta, tulevat myös hyvin tutuiksi mm. jokaisesta kaupungin lyhtypylväästä. Tapa kai sekin työllistää ihmisiä ideologian voimalla, kun alkaa maalauttaa lyhtypylväitä ja sähkötolppia. Managuan näkeminen korkeammalta vahvistaa sitä hämmentävää kuvaa miljoonakaupungista. Näkymä on lähinnä metsäinen, ja voi vaan miettiä missä ne kaikki ihmiset oikein majailevat. Ja sen keskustan puuttuminenkin näykyy aika konkreettisesti.

Sandino ja anarkisti, joka ei ymmärrä penkillä makoilu kielletty -kylttiä

Toinen anarkisti

Jotakuinkin kaikkia pitkältä listalta löytyneitä kieltoja rikkoneet anarkistit pääsivät kun pääsivätkin turvallisesti vuorelta alas, ja takaisin turvallisen osuuskunnan tiloihin. Vähän lepoa, ja illalla tutustumista mm. live Mariachi-musiikkiin, ja ehkä taas lasillinen Flor de Cañaa.. Huomenna suuntima kohti kielikurssia ja Laguna de Apoyoa (http://www.gaianicaragua.org/school.html). Bloggailutahti voi huomattavasti harventua, sillä pitää keskittyä kieleen! Lue: korvessa voi olla rajalliset nettiolosuhteet.

Viva la Nicaragua!

Lähtö Miamista perjantaina aamutuimaan, tsiisus siellä oli kylmä! Lähiapteekista kun kävin hakemassa aamupalaa, ei huppari ja pitkät housut riittäneet, auringonpaisteesta huolimatta. Tiedän, tiedän.. Suomeen verrattuna se päälle 10 astettakin on jo paljon. Mutta jotenkin en ihan moista viileyttä Miamilta odottanut. Mutta eipä haitannut menoa, silti hyvin positiiviset jäähyväiset voi kyseiselle paikalle jättää. Tapaamme kyllä toistekin, sen voisin vaikka vannoa.

American Airlines on tälläkin kertaa ajallaan, joten matka jatkuu AA:n hyvin hämmentävästä check-in -systeemistä huolimatta. Koko Miami on ollut aika espanjankielivoittoista, mutta kentällä se vielä korostuu. Ja Managuaan laskeuduttua espanja ottaa täysin vallan. Liekö kielitaidottomuuteni näkyy päällepäin, kun edestäni melkein kaikki täkäläiset napataan tullin tarkemaan tavaratsekkiin, mutta minulle vaan nyökkäillään. Tai sitten en näytä riittävän muulilta.. Maahantulovirkailijaa taas tuntuu jostain syystä kiinnostavan enemmän passini Mongolian viisumi kiitävine kuvioineen. Käyn nappaamassa kentältä vielä täkäläisen lentoyhtiön, La Costeñan, lentoliput Semana Santan (pääsiäinen) reissua varten. Pääsiäinen on tarkoitus viettää Katriinan (asuu siis täällä Managuassa toistaiseksi) ja Rosan (saapuu mestoille pari viikkoa jälkeeni) kanssa Karibian puolen Corn Islandilla. Jos vaan majoitus saadaan vielä järjestymään, Semana Santa on täälläkin suosittu aika lomailla.

Katriinan ystävällisesti diilaama luottotaksikuski Freddy kaartaa juuri sopivasti paikalle, kun kyllästyn hikoillen torppaamaan muiden taksikuskien tarjokset kyydistä. Lämpötila on aamun Miamin tärinän jälkeen pompannut varmaan 20 astetta, taidetaan olla reippaasti 30 paremmalla puolella. Suunta kohti Los Roblesia ja Cooperativa de artistas visuales:ia. Katriina asuu käytännössä jatkuvan taidenäyttelyn keskellä, eräänlaisessa taiteilijoiden osuuskunnan talossa. Todella kiva paikka! Talossa asuu Katriinan lisäksi osuuskunnan "toimihenkilö" Saida, ja nähtävästi melkein kalustoon kuuluu myös italialaistaustainen Leo. Majottaudun pariksi yöksi ennen kielikurssia osuuskunnan tiloihin. Kaupunginosa Los Robles on kuulemma niin keskustaa, mitä tässä kaupungissa keskustaksi voi edes kutsua.

Tähän väliin pitää muuten välittää Nonnalle erityiskiitokset mukaan pistetyistä lahjuksista, tulivat oikeaan osoitteeseen ja heti käyttöön. :)

Katriina toivottaa tervetulleeksi kotiinsa

Managuan sijaintia Lago de Managuan rannalla pääsin jo kivasti lentokoneesta ihmettelemään. Samoin horisontissa näkyviä useita tulivuoria. Kuiva kausi näkyy myös kellertävänä maaperänä. Managua on aikalailla samaa kun Espoo: ei varsinaista keskustaa (se vanha keskusta tuhoutui 1972 maanjäristyksessä eikä ole ollut pätäkkää rakentaa sitä uudetaan) ja autolla pitää liikkua joka paikkaan. Managuaa ei pahemmin kehuta missään matkaoppaissa, mutta ensikosketus ei ole mitenkään huono. Kuitenkin on Väli-Ameriikan pääkaupungeista se turvallisin, mikä tietysti ei ehkä ole ihan hirveän hyvä referenssi vertailukohteet huomioonottaen. Mutta eiköhän täälläkin terveellä järjellä pärjää. Taksilla liikutaan pääasiassa kaupungissa, se kun on kuitenkin halpaa hupia.

Perjantai-iltana tutustutaan kuitenkin ihan kävellen lähiympäristöön, ei näytä mitenkään kummemman pelottavalta. Naapurustossa on pari tanskalaista tyttöä, joiden kanssa liikahdetaan kylille: vallankumousbaari Antologiassa on lattarilivemusakkia vallankumoussankareiden seiniltä tuijottavan katseen alla. Oluen hinnan tarkistus: pullo Toñaa ehkä 70 senttiä. Rommia saa aikalailla samalla hinnalla ainakin seuraavasta menomestasta, Fussionista, jossa on reggea-konsertti. Ja todella mielenkiintoista jengiä: eri maista, hieman eri agendalla, mutta kaikilla yhteisenä kiinnostuksena tämä hieno maa. Aikamoista kielikylpyä koko ilta, kun yritän kuunnella ja ymmärtää ympärillä käytäviä keskusteluja. Välillä jopa ymmärrän keskustelunaiheenkin, joten ehkä tässä on vielä hippunen toivoa.

Managua!

Perillä ollaan! Kaikki meni käsikirjoituksen mukaan: lähtö Miamista, kone ajallaan, Katriinan diilaama taksikuski odottamassa kentällä.. Vastaanotto hikinen, sää pomppasi heti kolmenkympin paremmalle puolelle. Jei, matka alkakoon kunnolla!! Rommi sille, salud!

Miami Vice.. vai ehkä sittenkin CSI Miami?

Nimeltä mainitsematon blogin lukija ehti jo kysellä päivitysten perään. Tässä on nyt neidille Haagaan tavaamista viímeisen lomaa edeltävän työpäivän ratoksi.


Lentomatkailun riemua

Kaikista Ranskan poikien lakkouhkailuista huolimatta lentomatkat sujuivat paljon paremmin kun odotin! Pariisista pitkä lento lähti aivan ajallaan, ja kun itse lento oli vielä puolityhjä (sori ympäristö ja ilmastonlämpeneminen..), niin oli tilaa levittäytyäkin. Neulominen on kyllä loistavaa viihdykettä pitkälle päivälennolle, kun oikein nukkuakaan viitsi! American Airlines saa erityiskiitoksen vielä standardinmukaisista kuulokeliitännöistä. Kerrankin voi katsoa leffaa siten, että kuulee kunnolla mitä sanotaan. Vaikkakin leffavalinnat oli aika ala-arvoisia.. Mutta pelkästään tuosta riemusta kuunteli kun pystyi käyttämään omia kuulokkeita. Tästä saisi muutkin lentoyhtiöt ottaa kyllä oppia.

Chicagossa kamat pihalle ja kaikki maahantulomuodollisuudet. AA aloitti kyllä tenttamisen maahantuloasioissa jo Pariisissa, mutta näytinkö niin viatttomalta vai mitä, sillä Chicagon päässä pääsin helpoimmalla mitä Jenkkeihin tullessa ikinä. Eivät kyllä silti ennen ole sormenjälkiä ihan joka sormesta ottaneet. Mestoilla piti olla aikataulun mukaan kiva lähes 6 tunnin odotus, mutta koska kone oli ajallaan ja muodollisuuksissakaan mennyt kun hetki, sain siirrettyä itseni aiemmalle Miamin lennolle. Onneksi, sillä olinkin jo ysiltä täkäläistä aikaa hotellilla Miami Beachillä. Originaaliaikataulu olisi vienyt yli puolenyön. Kun nukuttuja tunteja oli ehkä 3 edelliseen lähes 40 tuntiin, teki ihan hyvää päästä nukkumaan. Tietysti nopeiden liikkeiden hintana oli matkatavaroiden myöhästyminen, mutta rehellisesti sanottuna mielummin vastaanotin laukun seuraavana päivänä suoraan hotellille kannettuna. Säästyipä siltäkin raahaamiselta. Allaolevan rantakuvan "talvinen" varustus ei siis johdu keskiviikon säästä (lämpöä kuvassa noin 25C) vaan vielä matkalla olevista matkatavaroista.

Miami 24.2

Suosituksen perusteella varaamani hotelli osottautuu yksittäiselle matkailijalle oikein passeliksi: en halunnut vielä hostellielämää, sitä ehtii tämän reissun aikana kokea riittävisti varmasti. Ja silti en halunnut maksaa liikaa mistään turhasta. San Juan hotel on siis budjettimatkaajalle oiva valinta: erittäin siisti, hyvin basic, ehkä hieman nujuinenkin, mutta sijainti loistava. http://www.sanjuanhotelsouthbeach.com/ Tuksu tai Viivi ei kyllä ehkä juuri tässä hotellissa yöpyisi täällä bailatessaan.

Keskiviikko avautui eteeni hieman harmaana, mutta lämpötila oli todella kohdallaan. Päivän korkein taisi olla jotain 27C (81F), aurinkon ilmestyessä hetkellisesti näkyviin. Sadekuurojakin kyllä tuli ihan riittävästi. Illalla erityisesti onnistuin kastelemaan itseni totaalisesti. Jopa iltaolutkin piti jättää väliin, kun oli pakko mennä kuivattelemaan hotellille. Onneksi päivällä tarjolla olevat 2 for 1 -juomatarjoukset pehmensivät päätä sen verran, että saivat pitää oluensa ihan rauhassa.

Mitäs Miami Beachilla on tarjottavanaan yleisesti ottaen? Art Decoa (me like!), rantaa (ja rantavahteja kopeissaan) silminkantamattomiin, shoppailua.. Baareja, ravintoloita, you name it. Aika passeli lomakohde siis. Pääsisihän tästä vielä muuallekin retkeilemään, ja mietin jo hetken ahneuksissani torstaille retkeä Evergladsiin. Mutta onneksi järki voitti, ja jätin kaiken Miami Beachin ulkopuolisen aktiviteetin seuraavaan kertaan suosiolla. Sen verran kyllä tykästyin omista ennakkoluulistani huolimatta koko mestaan, että pitää tänne joku toinen kerta tulla ihan ajan kanssa!

Art Deco under construction

Art Deco by night

Miami 25.2

Kunnon yöunien jälkeen torstaiaamu onkin sopiva aloittaa baywatchtyyppisella aamulenkillä South Beachin hiekkarannalla. Valitettavasti punainen uikkari jäi kotiin, ja rantavahtien kopitkin olivatten vielä kiinni, joten sitä punaista kellukettakaan saanut mukaan lenkkeilemään. Ehkä parempi niin, sillä muutenkin joku intoutui
peukuttelemaan menoani. Liekö syynä päälläni ollut "santaclaus comes from Finland" -paita (Kaisa: pakko se oli taas ottaa mukaan.. :)) vai muuten vaan epäamerikkalainen olemukseni. Illalla kyllä totesin, että nähtävästi trendikkäämpi juoksuaika olisi siinä seiskan aikaan illalla. Sillon porukkaa juoksenteli Lummus Parkin kivetyksillä jonomuodostelmissa. Tätä se teettää, kun ei ota asioista selvää. Väärään aikaan väärässä paikassa.

Aamu kertoi kuitenkin päivän säästä jo paljon. Lämpötila eilistä huomattavasti alhaisempi, jopa viileä tuulesta johtuen. Pitkää hihaa saa repiä päälleen, varjopaikoilla palelee jopa. Mutta ei voi valittaa, aurinko paistaa silti. Ja huomenna luvassa lienee ihan toiset asteet, joten nautitaan tästä vielä kun pystyy. Auringon laskeissa lämpötila kiikkuu 58F kieppeillä, eli jotain 14C. Aikalailla suomalaiset terassikelit, joten ihmekös jättimäinen frozen margarita alkaakin paleltaa ikävästi illan hämärtäessä. Pakko se oli silti Ocean Driven rantakuppilassa kietaista naamariin, jotta vähän pääsisi kunnon Miami-meininkiin mukaan. Luovutin kyllä sen verta ajoissa, että Tuksut ja muut näyttäytyjät suunnittelivat vasta shampanjapöhnissään näyttämölle siirtymistä.

Auringon laskiessa oli hyvä aika pitää pikku biitsipiknik, uuden lemppariruokapaikan antimilla. Keskiviikon jenkkiaamiaisen jälkeen olo oli sen verran tukeva, että aloin jo haaveilla löytäväni jonkun kivan luomuruokapaikan. Sen lajin kun nämä sankarit osaavat burgereiden ja muiden mömmöjen lisäksi! Ja toiveisiini vastattiin, sillä aivan sattumalta törmäsin moiseen Natural/Organic food -ravintolaan. Siellä sitten tulikin nautittua smoothie jos toinenkin ruokineen. Kuullostaa hippeilyltä, mutta seonvoivoi. Tykkään, ja niin tuntui moni muukin kaltaiseni perusjanttara tykkäävän.

Biitsillä muuten törmäsin uuteen bestikseeni Davidiin. David oli sitä mieltä, että minun pitäisi tulla mahdollisimaan pian uudestaan Miamiin (mielellään kesällä, kun on paljon halvempaa kun nyt pahimpaan sesonkiaikaan) ja soittaa ehdottomasti hänelle. David (ehkä jotain 50v?) oli kotoisin Kuubasta (aika yllättävää) ja olisi hyvin mielellään näyttänyt kaupunkia. Kaikki Miamiin suuntaavat saavat Davidin puhelinnumeron minulta pyydettäessä. Tarkemmin ajateltuna.. Olisi pitänyt ehkä hetki kävellä Davidin seurassa ja yrittää vaihtaa pari sanaa espanjaksi. Ihan vaan huomista ajatellen. Toisaalta sitä olisi voinut treenata ihan joka nurkalla muutenkin. Jännä kuunnella, kun viereisen pöydän natiivi pariskunta puhuu tarjoilijalle espanjaa ja heti sen jälkeen jatkavat keskustelua natiivilla englannilla. Mutta enpä käyttänyt tilaisuutta, kun ei näillä taidoilla vielä olutta kummempaa tilata.

Katille tiedoksi, että varpikkaat tekivät taas ensiesiintymisensä tällä mantereella. Saivat taasen huomiota osakseen, jokseenkin lievempää kylläkin kun Kiinassa. Toimivatten myös loistavasti rantakenkinä!

Huomenna Managua! Ja sitten loppuukin sen englannin lörpöttely ja helppo elämä. Totuus iskeekin varmaan vasten kasvoja, kun Katriinan diilaama Freddy on lentokentällä vastassa. Vähän epäilen Fredyn englanninkielen taitoja, joten voi olla hiljainen taksimatka tiedossa. Niin joo, aamulla uutissa oli Nicaraguan eilisestä maanjäristyksestä. Kiitos muuten Pasille ja Virvalle informaatiosta! Olisi saattanut muuten mennä koko uutinen ohi.. Ei kuitenkaan ollut nähtävästi kummemmin Managuaa ravistanut, joten ei mitään vaikutuksia suunnitelmiin.

Bon voyage

Pariisissa sataa vettä. Onneksi sitä ei tämän hetkisen tiedon mukaan tarvitse jäädä kovin pitkään ihmettelemään, sillä lakosta huolimatta oma lentoni näyttää olevan toistaiseksi ajallaan. Tai ainakin boardaus on jo tehty, tietty jos tänne loungeen jättävät ihmettelemään. Hyvin on kyllä patonginpurijat hommansa hoitaneet, kun aamulla Finnairin tätit eivät tienneet mitään koko lakosta/lakon uhkasta. Toisaalta sama virkailija ei tienyt Lufthansan lakon loppuneen myöskään, joten oli tainut iltauutiset jäädä väliin. Aivan se ja sama, josko tästä tämän päivän aikana pääsisi Jenkkilän maaperällekin. Alottivan jo boardauksessa kivat security-kiukkuilut, nyt vaan pitkää pinnaa itselleni sinne lennon toiseen päähän.

Jotta lähtö ei olisi liian helppo..

..oli iltauutisissa tietoa Ranskan lennonjohtajien sopivasti tiistaina alkavasta lakosta. Toistaiseksi ainakin Finnairin Pariisin lento on lähdössä, joten sinne asti ehkä pääsee. Toisaalta samahan se olisi vaihtaa espanjan opiskelu ranskan kieleen, ihan yhtä "hyvät" pohjatiedot kun siitäkin kielestä on. Saapi nähdä jääkö sinne sitten jumiin. Tämän tiedon perusteella lisäsin käsimatkatavaroihin toisen kirjan, joten ei ihan heti tylsisty. Toisaalta näillä nollayöunilla lentokentällä nukkuminenkaan ei kuullosta huonolta.. Remains to be seen. American Airlines, luotan teihin! Hoitakaa homma tavalla tai toisella kotiin lennonjohdosta huolimatta. Pakollinen jälkiviisastelu: olisi sittenkin pitänyt lentää Heathrow'n kautta.

Lähtö lähenee

Helsingissä on mukava lumimyräkkä ja kunnon pakkaset (Rautalammilla oli kyllä talven pohjat, -32), joten on hyvä aika alkaa orientoitua lämpimämpiin maihin siirtymiseen. Lähtö tiistaiaamuna hyvin ajoissa. Nyt enää voi vaan jännittää, ehtiikö joku toimija lakkoon tai muuten vaan sään takia sekasortoon ennen sitä. Rinkassa on kerrankin jopa pari päivää ennen lähtöä jokunen tavara, tämä ei kyllä kuulu normaalisti tyyliin. Liekö johtuu siitä, että kerrankin on vähän jopa liikaa aikaa valmistautua?

Toivottavasti reissun aikana saan päivitettyä tätä blogia sen verran, että innokkaimpien lukijoiden ei tarvitse alkaa Kahelien tavoin huudella perään. Kommentointi on enemmän kun suotaavaa, ja kaikki asiattomuudetkin kannattaa raportoida. Jos sille linjalle alkaa jutut mennä jostain kumman syystä.

Matkasuunnitelma on seuraava:
- lähtö Hki-Vantaalta tiistaina 23.2 klo 07:35 sinivalkoisin siivin
- Pariisin ja Chicagon kautta Miamiin (älkää kysykö miksi reititys on näin, se vaan oli se edullisin). Toivottavasti matkatavarat ei jää jo de Gaullen huomiin, kuten joskus on käynyt pidemmilläkin vaihdoilla. Chicagossa pääsee kiukkuilemaan Jenkkilän tulliviranomaisten kanssa, toivon itselleni hyvin pitkää pinnaa tähän kohtaan.
- Miamissa on tarkoitus olla tiistain ja keskiviikon välisenä yönä
-3 yötä Miamissa alkulämpöjä ottaen ja reissuelämään totutellen
- pe 26.2 siirtyminen Miamista Managuaan, Nicaraguaan:
Viikonloppu aklimatisoitumista Managuassa, ja sitten voikin tehdä jotain tähdellistä: ensimmäinen viikko on suunnitelmissa pyhittää espanjan opiskelulle jossain päin. Ja sen jälkeen.. jotain muuta. :)

- paluulento Suomeen lähtee 7.4 klo 7:20 Managuasta, taaskin Miamin ja Pariisin kautta
- ETA takaisin Helsinkiin on 8.4.2010 klo 14:50.

Tällä mennään!

Uusi blogi pystyssä, eli matkaa pukkaa!

Tsadaa! Viime kesän bloggailukokemus Kahelit-kombolla oli sen verta mukava, että hyväksi havaitulla linjalla on jatkettava. Ja koska uutta blogia olen luomassa, niin siitä voi päätellä uuden reissun olevan edessä. Tällä kertaa kohteeksi on valikoitunut kaikista maailman maista Nicaragua! Kyllä, luit aivan oikein. Ja miksi juuri sinne?
a) olen lomautettu - on aikaa tehdä pidempi reissu
b) siellä kun sattuu oleman tuttu ihminen oleilemassa
c) espanjankielinen maa - tilaisuus opetella uutta kieltä autenttisessa ympäristössä
d) vanha kunnon seikkailunhalu pakottaa innostumaan kaikesta vähän erilaisesta ja valtavirrasta poikkeavasta
e) levoton sielu noin muuten vaan..