Gililla edelleen

Gilin majoitus, Villa Kombok, jota ylläpiti iso perhe isovanhemmista pikkulapsiin. Perheen keskimäisen sukupolven, erityisesti poikein lukumäärä ei ikinä oikein selvinnyt, sillä joka päivä jostain tuntui putkahtavan uusi veli tai "veli". Veljistä eniten businesta hoitava Eddie tuntui lasten ja duunin ohessa keskittyvän aika hyvin myös pilven polttoon ja biletykseen, vielä onnistuneesti äidiltään salaa.

Indonesiassahan huumepolitiikka on hyvin tiukka, sisältäen mm. kuolemantuomion, mutta jostain syystä Gileillä kaikkea katsotaan sormien läpi. Samalla toisaalta jopa Balillakin Kutan kaduilla on kylttejä, joissa mainostetaan magic mushroomjeja. Gilillä taikasienipirtelö olisi irronnut vajaalla kympillä, ja baarimikon vastaukseensa eläytymisestä päätellen yhdestä lasista olisi saanut päänsä ihan riittävän sekaisin. Emme testanneet.

Mukava yksityiskohta mökkerössämme oli wc, jonka kattona oli taivas. Ja pimeän tullen katonpuolikkaasta löytyi aina se sama 2-30 cm lisko, joka tuijotti suurilla silmillään pöntöllä istujaa. Vähän kuumotti erityisesti festari-illan jälkeen, kun kaveri alkoi olla melkein kosketusetäisyydellä..

Gili -takaumia

Nyt taas päästään takaumiin (joita tulee tuhottoman monta pätkää, jotta saan taas edes jotain kuviakin liitettyä mukaan) kun kirjoittaja on ollut valitettavan laiska näpyttelemään tekstiä tai enemmänkin julkaisemaan mitään. Palataan siis yli viikon päähän ja Nusa Lembonganilta lähtöön ensin:

Se ensimminen venematka oli sitten kovinkin kostea: silmiin tunki merivettä ja sade hoiti loppusilauksen. Siitä kuitenkin selvittiin Padangbaihin mopojen luokse läpimärkinä. Päivän ensimmäinen suunnitelman muutos tehtiin tässä vaiheessa: skipataan koko hiljaisuuden päivä ja yritetään päästä suoraan Lombokille. Jos olisi menty Denpasarille, olisi päästy kohti Lombokia vasta lauantaina, ja silloin alkaa meikäläiseltä loppua vähän aika jo kesken. Pirun lento!!

Keli Lombokin edessä oli kuitenkin viime viikosta tasaantunut, sillä satamassa ei ollut pahaakaan ryysistä ja päästiin suht nopeasti lauttaan sadan muun mopon peesissä. Lautan kannella kamoja kuivatellessa törmättiin indonesialaiseen prätkäkundiin Adeen, joka oli kaverinsa Aryasin kanssa menossa Gili-saarille juurikin hiljaisuuden päivää karkuun. Ade oli asunut 7 vuotta  Suomessa ja puhui myös sujuvaa suomea, joten yllättäin haistoi suomalaiset matkailijat jo kaukaa. Kun kuultiin vaihtoehtoisesta tavasta viettää kyseinen päivä, olimme heti messissä: Balilla tuona päivänä tosiaan ei saa liikkua ulkona, käyttää sähköä eli käytännössä ei saa tehdä yhtään mitään! Mutta Gili ja Lombok ovat muslimisaaria, joten hindujen menot ei pahemmin kiinnosta täkäläisiä (heti satamasta päästyä minareetit näkyivät ja myös kuuluivat, samoin aina siinä 4:30 joka halvatun aamu saarella). Gili Trawanganilla on siis tuolloin reggae-festarit, sinne tietysti! Day of Silence ->Day of Reggae, suunnitelman muutos alkaa kuulostaa entistä paremmalta. Ja samalla unohdetaan myös suunnitelma mennä Lombokilla ensin etelään Kutalle, jopas sitä oltiin taas aika vienollakin tuulella käyviä.

Poikien perässä olikin pikkasen hommaa pysytellä mopoilla, vaikka istuivat saman pyörän päällä. Maisemareittiä pärytellessä ehdittiin mukavasti ennen pimeän tuloa satamaan ja pieni matka veden yli Gili Airille. 3 Gili-saarta (Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air) ovat täkäläisen turismin kehtoja sekä hyvässä että pahassa. Tällä kokemuksella vaikutti oikein loistavalta vaihtoehtoa majottua koko 4 yöksi menoltaan keskimmäiselle: Trawanganista riitti se yksi festari-ilta oikein mainiosti, ja menoahan siellä oli. Pitkät rivit baaria, dive shopia, ravintolaa, vähän hienompaakin majapaikkaa.. Vähän liian paljon, kaikkea. Sen jälkeen olikin ihana palata Airin rennompaan meininkiin, saarella kun on vielä paljon alkuperäisasutustakin. Saarista Meno on sitten kuulemma se itse rauhallisuuden tyyssija.

Joka saarelta löytyy kyllä niitä dive shopeja, joten pääsin heti ensimmäisenä aamuna taas pinnan alle Dream Diversin saksalaisen Ellan kanssa. Nähtävästi ensimmäinen kunnon fun dive meni sitten niin rennosti dive masterinkin mielestä, että menin reippaasti ohi sallittujen syvyyksien. Open Water -kortilla saisi sukeltaa max 18 metriin, mutta Shark Pointilla huidottiin ihan huomaamatta aina 28 metrissä ja eipä tuntunut missään! Homma alkaa sujua paremmin ja paremmin, kunhan vaan vielä oppisi hengittämään rennommin/vähemmän/kevyemmin niin ilma kestäisi pidempään.

Lähetetty iPhonesta

Viimeinen viikko

Aika laiskaa tämä kirjoittelu ollut viime aikoina, mutta yritän jossain vaiheessa vähän paikata tilannetta. Syvimmät pahoitteluni! Taas on kuitenkin paikka (ja ne kaverit) vaihtunut, ja Gili-saarten vähän liian helppo ja turmiollinen elämä on taakse jäänyttä. Eilen päristeltiin (ja ajeltiin ainakin 40-50 km harhaan) Lombokin saaren läpi etelään, Kuta Lombokin kautta pieneen kalastajakylään nimeltä Gerupak. Paikkaan ei ole edes netti vielä ehtinyt, mikä kertoo omaa tarinaansa turismin tasosta. Surffimesta enemmänkin, joten saa nähdä keksinkö jotain muuta tekemistä vai onko pakko vääntää itsensä taas veteen.

Olemisen sietämätön keveys

Ei täällä ehdi kirjotella, kun on vaan keskityttävä olemiseen.

Gili Air

Kiitos Nusa Lembongan!

Tiistaina olikin hyvä aloittaa aamu henkisellä puhdistautumisella eli hiljaisuuden päivään laskevan hinduseremonian seuraamisella pohjoistemppelin seremoniassa. Edellisen illan tietoiskun jälkeen oli lievästä krapulaisuudesta huolimatta mielenkiintoista seurata seremonian kulkua. Sen jälkeen alkanut sade sopivasti määrittelikin loppupäivän ohjelman: mättölounas, kunnon päikkärit ja 1,5 h loistava hieronta (reflexokologia + selkä, huimat 10 €). Sateen edelleen jatkuessa illallakaan ei pahemmin tarvinnut stressata. Sää on ollut viime päivinä vähän erikoinen saarella. Täkäläisetkin ovat hieman ihmeissään, iso myrsky oli tosi outo kaikkien mielestä. Ja tämä sateilukin tuntuu ihmetyttävän lokaaleita. Varsinkaan kun kukaan muu kun turisti ei näytä liikkuvan tässä säässä.

Selvästi tämä on kuitenkin merkki meille, että on vihdoin aika hyvästellä Nusa Lembongan ja jatkaa matkaa. Keskiviikkoaamuksi on tilattu taas venekyyti takaisin Padangbaihin, mutta saa nähdä miten käy: koko yön tuli voimalla vettä ja tuuli on näin aamullakin vielä aika voimakasta. Sade sentään laantui, ja toivottavasti pysyykin poissa. Näppärästi kun jätettiin sadevermeet mopojen "sisään" sinne Padangbaihin. Good thinking.

Ne mekot..

Sovittiin, että ensi kesänä Helsingissä lähdetään nämä päällä joku ilta ulos. En tiedä millaset laput pitää vetää silmille ennen ovesta ulosastumista, että tuon viittii toteuttaa.