Miami Vice.. vai ehkä sittenkin CSI Miami?

Nimeltä mainitsematon blogin lukija ehti jo kysellä päivitysten perään. Tässä on nyt neidille Haagaan tavaamista viímeisen lomaa edeltävän työpäivän ratoksi.


Lentomatkailun riemua

Kaikista Ranskan poikien lakkouhkailuista huolimatta lentomatkat sujuivat paljon paremmin kun odotin! Pariisista pitkä lento lähti aivan ajallaan, ja kun itse lento oli vielä puolityhjä (sori ympäristö ja ilmastonlämpeneminen..), niin oli tilaa levittäytyäkin. Neulominen on kyllä loistavaa viihdykettä pitkälle päivälennolle, kun oikein nukkuakaan viitsi! American Airlines saa erityiskiitoksen vielä standardinmukaisista kuulokeliitännöistä. Kerrankin voi katsoa leffaa siten, että kuulee kunnolla mitä sanotaan. Vaikkakin leffavalinnat oli aika ala-arvoisia.. Mutta pelkästään tuosta riemusta kuunteli kun pystyi käyttämään omia kuulokkeita. Tästä saisi muutkin lentoyhtiöt ottaa kyllä oppia.

Chicagossa kamat pihalle ja kaikki maahantulomuodollisuudet. AA aloitti kyllä tenttamisen maahantuloasioissa jo Pariisissa, mutta näytinkö niin viatttomalta vai mitä, sillä Chicagon päässä pääsin helpoimmalla mitä Jenkkeihin tullessa ikinä. Eivät kyllä silti ennen ole sormenjälkiä ihan joka sormesta ottaneet. Mestoilla piti olla aikataulun mukaan kiva lähes 6 tunnin odotus, mutta koska kone oli ajallaan ja muodollisuuksissakaan mennyt kun hetki, sain siirrettyä itseni aiemmalle Miamin lennolle. Onneksi, sillä olinkin jo ysiltä täkäläistä aikaa hotellilla Miami Beachillä. Originaaliaikataulu olisi vienyt yli puolenyön. Kun nukuttuja tunteja oli ehkä 3 edelliseen lähes 40 tuntiin, teki ihan hyvää päästä nukkumaan. Tietysti nopeiden liikkeiden hintana oli matkatavaroiden myöhästyminen, mutta rehellisesti sanottuna mielummin vastaanotin laukun seuraavana päivänä suoraan hotellille kannettuna. Säästyipä siltäkin raahaamiselta. Allaolevan rantakuvan "talvinen" varustus ei siis johdu keskiviikon säästä (lämpöä kuvassa noin 25C) vaan vielä matkalla olevista matkatavaroista.

Miami 24.2

Suosituksen perusteella varaamani hotelli osottautuu yksittäiselle matkailijalle oikein passeliksi: en halunnut vielä hostellielämää, sitä ehtii tämän reissun aikana kokea riittävisti varmasti. Ja silti en halunnut maksaa liikaa mistään turhasta. San Juan hotel on siis budjettimatkaajalle oiva valinta: erittäin siisti, hyvin basic, ehkä hieman nujuinenkin, mutta sijainti loistava. http://www.sanjuanhotelsouthbeach.com/ Tuksu tai Viivi ei kyllä ehkä juuri tässä hotellissa yöpyisi täällä bailatessaan.

Keskiviikko avautui eteeni hieman harmaana, mutta lämpötila oli todella kohdallaan. Päivän korkein taisi olla jotain 27C (81F), aurinkon ilmestyessä hetkellisesti näkyviin. Sadekuurojakin kyllä tuli ihan riittävästi. Illalla erityisesti onnistuin kastelemaan itseni totaalisesti. Jopa iltaolutkin piti jättää väliin, kun oli pakko mennä kuivattelemaan hotellille. Onneksi päivällä tarjolla olevat 2 for 1 -juomatarjoukset pehmensivät päätä sen verran, että saivat pitää oluensa ihan rauhassa.

Mitäs Miami Beachilla on tarjottavanaan yleisesti ottaen? Art Decoa (me like!), rantaa (ja rantavahteja kopeissaan) silminkantamattomiin, shoppailua.. Baareja, ravintoloita, you name it. Aika passeli lomakohde siis. Pääsisihän tästä vielä muuallekin retkeilemään, ja mietin jo hetken ahneuksissani torstaille retkeä Evergladsiin. Mutta onneksi järki voitti, ja jätin kaiken Miami Beachin ulkopuolisen aktiviteetin seuraavaan kertaan suosiolla. Sen verran kyllä tykästyin omista ennakkoluulistani huolimatta koko mestaan, että pitää tänne joku toinen kerta tulla ihan ajan kanssa!

Art Deco under construction

Art Deco by night

Miami 25.2

Kunnon yöunien jälkeen torstaiaamu onkin sopiva aloittaa baywatchtyyppisella aamulenkillä South Beachin hiekkarannalla. Valitettavasti punainen uikkari jäi kotiin, ja rantavahtien kopitkin olivatten vielä kiinni, joten sitä punaista kellukettakaan saanut mukaan lenkkeilemään. Ehkä parempi niin, sillä muutenkin joku intoutui
peukuttelemaan menoani. Liekö syynä päälläni ollut "santaclaus comes from Finland" -paita (Kaisa: pakko se oli taas ottaa mukaan.. :)) vai muuten vaan epäamerikkalainen olemukseni. Illalla kyllä totesin, että nähtävästi trendikkäämpi juoksuaika olisi siinä seiskan aikaan illalla. Sillon porukkaa juoksenteli Lummus Parkin kivetyksillä jonomuodostelmissa. Tätä se teettää, kun ei ota asioista selvää. Väärään aikaan väärässä paikassa.

Aamu kertoi kuitenkin päivän säästä jo paljon. Lämpötila eilistä huomattavasti alhaisempi, jopa viileä tuulesta johtuen. Pitkää hihaa saa repiä päälleen, varjopaikoilla palelee jopa. Mutta ei voi valittaa, aurinko paistaa silti. Ja huomenna luvassa lienee ihan toiset asteet, joten nautitaan tästä vielä kun pystyy. Auringon laskeissa lämpötila kiikkuu 58F kieppeillä, eli jotain 14C. Aikalailla suomalaiset terassikelit, joten ihmekös jättimäinen frozen margarita alkaakin paleltaa ikävästi illan hämärtäessä. Pakko se oli silti Ocean Driven rantakuppilassa kietaista naamariin, jotta vähän pääsisi kunnon Miami-meininkiin mukaan. Luovutin kyllä sen verta ajoissa, että Tuksut ja muut näyttäytyjät suunnittelivat vasta shampanjapöhnissään näyttämölle siirtymistä.

Auringon laskiessa oli hyvä aika pitää pikku biitsipiknik, uuden lemppariruokapaikan antimilla. Keskiviikon jenkkiaamiaisen jälkeen olo oli sen verran tukeva, että aloin jo haaveilla löytäväni jonkun kivan luomuruokapaikan. Sen lajin kun nämä sankarit osaavat burgereiden ja muiden mömmöjen lisäksi! Ja toiveisiini vastattiin, sillä aivan sattumalta törmäsin moiseen Natural/Organic food -ravintolaan. Siellä sitten tulikin nautittua smoothie jos toinenkin ruokineen. Kuullostaa hippeilyltä, mutta seonvoivoi. Tykkään, ja niin tuntui moni muukin kaltaiseni perusjanttara tykkäävän.

Biitsillä muuten törmäsin uuteen bestikseeni Davidiin. David oli sitä mieltä, että minun pitäisi tulla mahdollisimaan pian uudestaan Miamiin (mielellään kesällä, kun on paljon halvempaa kun nyt pahimpaan sesonkiaikaan) ja soittaa ehdottomasti hänelle. David (ehkä jotain 50v?) oli kotoisin Kuubasta (aika yllättävää) ja olisi hyvin mielellään näyttänyt kaupunkia. Kaikki Miamiin suuntaavat saavat Davidin puhelinnumeron minulta pyydettäessä. Tarkemmin ajateltuna.. Olisi pitänyt ehkä hetki kävellä Davidin seurassa ja yrittää vaihtaa pari sanaa espanjaksi. Ihan vaan huomista ajatellen. Toisaalta sitä olisi voinut treenata ihan joka nurkalla muutenkin. Jännä kuunnella, kun viereisen pöydän natiivi pariskunta puhuu tarjoilijalle espanjaa ja heti sen jälkeen jatkavat keskustelua natiivilla englannilla. Mutta enpä käyttänyt tilaisuutta, kun ei näillä taidoilla vielä olutta kummempaa tilata.

Katille tiedoksi, että varpikkaat tekivät taas ensiesiintymisensä tällä mantereella. Saivat taasen huomiota osakseen, jokseenkin lievempää kylläkin kun Kiinassa. Toimivatten myös loistavasti rantakenkinä!

Huomenna Managua! Ja sitten loppuukin sen englannin lörpöttely ja helppo elämä. Totuus iskeekin varmaan vasten kasvoja, kun Katriinan diilaama Freddy on lentokentällä vastassa. Vähän epäilen Fredyn englanninkielen taitoja, joten voi olla hiljainen taksimatka tiedossa. Niin joo, aamulla uutissa oli Nicaraguan eilisestä maanjäristyksestä. Kiitos muuten Pasille ja Virvalle informaatiosta! Olisi saattanut muuten mennä koko uutinen ohi.. Ei kuitenkaan ollut nähtävästi kummemmin Managuaa ravistanut, joten ei mitään vaikutuksia suunnitelmiin.