sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Managua sight seeing

Lauantana lempeä aamuherätys sekä ulkoa että sisältä kantautuviin elämän ääniin. Saidalla on lapsia piirustustunnilla ja toisalla talossa annetaan kitaratunteja. Taitaa nurkan takana olla joku syntikkatuntikin meneillä. Onneksi vasta iltapäivällä joku ilmaantuu treenaamaan viulunsoittoa pihalle, niihin sulosointuihin herääminen olisi ollutkin vähän väkivaltaisempaa.

Myöhäisen aamupalan jälkeen pakollinen Managua sight seeing. Edellisen illan jälkihuuruissa laiskaan jenkkityyliin omalla, ilmastoidulla taksilla paikasta toiseen suhaten: Huellas de Acahualinca (6000 vuotta vanhoja jalanjälkiä laavakivessä säilyneinä, lattareiden ainoita todisteita tuolta ajalta)


Tästä se tuli, ja tuonne se meni

Plaza de la Revolución (Managuan vanhaa keskustaa, joka kukoisti ennen tuhoisaa -72 maanjäristystä) ja aika huonossa hapessa oleva vanha katedraali). Edellisen paikan oppaan mukaan ennen maanjäristystä kaupunki oli lähes paratiisi juuri näillä nurkilla, ja sehän aika ei koskaan enää palaa vaikka mitä tekisi. Kommentti vuonna -74 syntyneen naisen suusta, joten pitäähän sitä tietysti uskoa.


Siinä on lippu, mutta missä kaikki muut turistit on?

 ja Parque historico nacional loma de Tipica (taas yhden kraaterijärven, Laguna de Tipscapan reunuksilla oleva kukkula, jota vartioi Augusto Sandinon siluetti). Mr. Sandino tuntuu olevan kaupungissa (puhumattakaan koko kansan kollektiivisesta mielestä) läsnä vanhvasti, puhumattakaan presidentti Ortegasta. Hänen naamaansa törmäile monessa kadunkulmassa kaikenmaailman propagandamainosten muodossa. Sandinistien värit, punainen ja musta, tulevat myös hyvin tutuiksi mm. jokaisesta kaupungin lyhtypylväästä. Tapa kai sekin työllistää ihmisiä ideologian voimalla, kun alkaa maalauttaa lyhtypylväitä ja sähkötolppia. Managuan näkeminen korkeammalta vahvistaa sitä hämmentävää kuvaa miljoonakaupungista. Näkymä on lähinnä metsäinen, ja voi vaan miettiä missä ne kaikki ihmiset oikein majailevat. Ja sen keskustan puuttuminenkin näykyy aika konkreettisesti.

Sandino ja anarkisti, joka ei ymmärrä penkillä makoilu kielletty -kylttiä


Toinen anarkisti

Jotakuinkin kaikkia pitkältä listalta löytyneitä kieltoja rikkoneet anarkistit pääsivät kun pääsivätkin turvallisesti vuorelta alas, ja takaisin turvallisen osuuskunnan tiloihin. Vähän lepoa, ja illalla tutustumista mm. live Mariachi-musiikkiin, ja ehkä taas lasillinen Flor de Cañaa.. Huomenna suuntima kohti kielikurssia ja Laguna de Apoyoa (http://www.gaianicaragua.org/school.html). Bloggailutahti voi huomattavasti harventua, sillä pitää keskittyä kieleen! Lue: korvessa voi olla rajalliset nettiolosuhteet.

3 kommenttia:

  1. Toimiko ne padat&kattilat? Hyvä että tuli käyttöä!

    VastaaPoista
  2. Kunhan ei blogiteksti muutu epsanjaksi!

    VastaaPoista
  3. Kyä toimi! Tehtiin lettuja illalliseksi. Heidi kuittasi jo, että pääsi turvallisesti perille Lagunalle. Siellä on siis netti.

    VastaaPoista