Natiivia kulttuuria ja kansainvälistä "kulttuuria"

Aikasin kun lähtee liikkeelle, ehtii kokea ja näkeä vaikka mitä aamun urheilun jälkeenkin. Sopivasti hotellilla meitä odottelikin iltapäivästä aussi Nathan ja paikallinen Wolfman (täkäläisistä nimistä lisää myöhemmin), ensimmäinen Kaiden tuttu aalloilta ja toinen paikallinen wingmate. Pojat olivat päättäneet pitää grilli-illan Wolfmanin kotona ja nähtävästi meidät oli kutsuttu mukaan. Ensin piti tietysti setviä grillattavat, eli pärtsäiltiin pohjoisrannalle tsekkaamaan onko tilatut kalat uineet pyydyksiin. Valitettavasti Ahti ei ollut suotuisa, joten siirryttiin Wolfmanin kotiin tyhjin käsin. Sillä hetkellä se ei itseäni haitannut, koska haaveilin vain luvatusta aloe vera -helpotuksesta kärventyneille kropanosille.

Wolfman asui täkäläisittäin perinteisesti korttelin kokoisessa pihassa, jossa oli oma temppeli, yhteinen kokoontumistila ja kortteeri koko suvulle isovanhemmista setiin ja täteihin jälkikasvuineen. Pojat jäävät aina perheineen asumaan vanhempien kanssa samaan "yksikköön", joten kuulemma perheeseen tehtaillaan lapsia niin pitkään, kun vähintään yksi poika siunaantuu hoitamaan vanhuuden päiviksi.

Illan teema oli kuitenkin selkeästi vaan hengailla vähän eri olosuhteissa, sillä välillä Wolfman itse, välillä vaimo ja välillä näiden 10-vuotias tytär kantoi meille kylmää Bintangia. Ja jostain lähi-Warungista ilmaantui yhtäkkiä kana-annokset perinteisesti harmaassa pahvitötterössä nenän eteen sormiruuaksi. Ohessa saatiin paikallisen perhekulttuurin lisäksi pikakurssi Balin hindulaisuuteen. Indonesiahan on muslimimaa, mutta Bali on poikkeus yli 90 % hindulaisuusosuudella. Lombokin saari onkin heti muslimiosaa, mutta väliin jäävä Nusa Lembongan kuuluu vielä hindusettiin. Seikkaperäisestä selostuksesta selvisi myös, mikä idea on kolme kertaa päivässä vähän joka paikkaan katuja myöten leviteltävien pienten lahjojen jumalille (offerings) sisältö. Palmunlehtikoreissa kun kukkien lisäksi on välillä kaikkea muutakin purukumista puoliksi poltettuun tupakkaan. Riippuu mille jumalalle lahja on osoitettu.

Vierailun hämmentävin kohta oli kyllä Wolfmanin vaimon meille antamat lahjat: ei oikein tienyt nauraa vai mitä hämmennykseltä, kun käteen lykättiin pussit, joissa oli mekot. Vihjaintiinko kenties, että oltiin liian äijämäisissä kamoissa? Kaiden mekkoa voisi kuvailla lievästi läpinäkyväksi ja mun vahvasti kasarihenkiseksi. Ei siinä auttanut muu kun repiä uudet vermeet niskaan ja suunnata taas kohti K-onen Reefia baria (sama bilismesta, missä jo pari aiempaa iltaa on notkuttu). Siellä olikin poikkeuksellisesti kunnon meno, kun paikalle singahti skottia, kiwiä, aussia, jenkkiä ja vielä jokunen ranskalainenkin. Kyllä siitä pienet festarit saatiin taas aikaan, ja baarinpitäjä K-one oli varmasti tyytyväinen illan saldoon.