sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Trooppisia myrskyjä ja vedenalaisia elämyksiä

Olin päättänyt sopivan tilaisuuden tullen sukeltaa joko pari kertaa vähän vaillinaisella PADI-luvallani (scuba diver) tai ehkä jopa tehdä Nicaraguassa vähän kesken jääneen Open Water -kurssin loppuun, jos löytyy kiva paikka ja on riittävästi aikaa. Täältä löytyi mukava World Diving -niminen mesta, jota pitivät (ehkä) englantilaiset Sue ja John. Valitettavasti tässä asiassa harrastin ihan oman mukavuuteni vuoksi rasismia täkäläisiä kohtaan, koska haluan ymmärtää kunnolla kaiken ja olla varma että minua myös ymmärretään. Antamatta turvallisuudesta pätkääkään periksi. Ja kyseessä kun oli saaren ainoa 5 tähden PADI-keskus, niin päätös oli aika helppo: nyt tai ei koskaan kurssi loppuun eli koulunpenkille taas. Ensimmäinen päivä venähti sitten 10 tunnin mittaiseksi tentteineen ja vielä edellisenä iltana piti lukea useampi tunti. Tietty piti noissakin tenteissä mennä sitten hikaroimaan, ei sitä nähtävästi tavoistaan pääse lomallakaan. Mutta kannatti, nyt se on tehty ja jatkossa on helpompi päästä veden alle! Tänään vielä kurssin vikat 2 kunnon sukellusta päälle, jälleen kerran korallit ja värikkäät fisut -kombolla. Ensimmäinen sukellus oli kyllä mössöä, näkyvyys aika surkea, mutta onneksi seuraavalle olosuhteet paranivat.

Liekö eilisen illan yllättävä myrsky sotkenut vesiä vielä aamullakin. Istuttiin iltaa biljardia pelaten rannan aivan toisessa päässä, kun ihan puskista nousi kunnon myräkkä. Baariin tuli vettä sellasella voimalla, että lattiakin alkoi lainehtia suojamuoveista huolimatta. Ja sähköt tietty menivät koko kylästä samantien. Baarin pitäjän ilmeet oli sitä luokkaa, että selvästi moinen myräkkä ei kuulunut normaaliin kalustoon. Kuten tänään kuulin myös dive shopin tyypeiltä, eivät olleet ainakaan 7 vuoteen nähneet mitään vastaavaa. Baarin omistaja oli niin symppis kaveri, että kyytsäsi mopollaan matkaajan hotellille kylän toiselle puolelle vielä sateen vihmoessa, pahimman puhurin laannuttua. Aika villi fiilis istua mopon tarakalla pilkkopimeässä, kun kuski väistelee tielle lentänyttä kamaa.. Mutta en kyllä olisi itse vuokramopolla siihen keliin vielä lähtenyt. Pitää varmaan tänään mennä takaisin uudemman kerran kiittämään kundia hyväsydämisyydestä ja tsekkaamaan, mihin jamaan bilispöytien verka mahtoi mennä.

Saa nähdä saako Kaide houkuteltua tuohon rannan edustan reefille minutkin huomenna taas surffilaudan kanssa leikkimään. Vaihteluna vesileikkejä pinnan yläpuolella? Täällähän kun ei pahemmin nukuta myöhään,joten sama kai se olisi taas lähteä ennen seitsemää liikenteeseen, kuten parina viimepäivänäkin: iltaisin jotakuinkin kaikki paikat menee viimeistään kymmeneltä kiinni, joten kovin suurta kiusausta notkua koko yötä ulkona ei ole. Ensimmäisen illan myöhäisten hierontojen jälkeen oli siinä ja siinä, että puoli kymmenen jälkeen saatiin enää edes ruokaa mistään. Se opetti kummasti saaren tavoille näin low seasonin aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti