Scuba Diver Hintikka - 15 vuoden jälkeen

Sunnuntaina olikin aamuherätys taas ennen kasia, Katriinan ja Rosan jäädessä vetelemään sikeitä Bottle Houseen. Kohti Dive shopia ja Jeffin tiukkaa sukellusopetusta. Kurssipäivä nro 2 olikin aika pitkä: aamusta aloitetaan laitteiden kasamisella ja purkamisella, tässä kohtaa luotetaan metodiin "kertaus on opintojen äiti". Kyllä on tässäkin lajissa pikkasen kehitystä tapahtunut 15 vuodessa, eniten ehkä tasapainotusliivien kohdalla (onko edes oikea termi, muista näitä enää suomeksi edes). Kaikki rojut taas niskaan ja reisilihastreenillä kohti allasta käytännön harjoituksia varten. Jeff kiusaa kyllä ihan kunnolla, sillä ei suostu ottamaan mitään puolittain onnistuneita suorituksia vastaan. Ja hyvä niin! Siellä vierähtääkin sen verran aikaa, että sopivasti 10 minuutin vapaakellunta ilman kamoja -kohta suorituksista ajoittuu puolelle päivälle, eli paahtavimman auringon armoille. Mikäs siinä kuitenkin lilluessa, kun kerrankin tietää että joku seuraa että ei ihan minkään paatin alle pääse vahingossa lillumaan. Ansaittu rentoutumishetki. Lopputuloksena kuitenkin kaiken läträämisen jälkeen on näppärät sukeltajan rusketusrajat puolimärkäpuvusta. Aurinko ottaa siis kivasti pari metriä veden pinnan allakin. MOT.

Lounastauko tuli kellumisesta huolimatta ihan tarpeeseen, kun aamupalakin jäi taas väliin. Ei silti auta rentoilla liikaa sillä pian oli taas palattava Dive shopille, odottamaan 14:30 lähtevää sukelluserää. Klo 11:30 sukellukselle en olisikaan ehtinyt mukaan, joten kivasti jäi taukoa ottaa vähän happea. Ja Jeffin suosituksen mukaan 14:30 sukellus olisi paremmille mestoille, ja kohteeksi paljastuikin pitkän piilottelun jälkeen White Holes. Koska osa kurssista oli vielä tekemättä, sukelluksen aluksi jatkettiin vielä syvissä vesissä harjoituksia ennen kun lähdettiin varsinaiselle korallien tutkimusmatkalle. Kun maskin tyhjennykset ja kaikenmaailman kellumishommat oli tehty pienen hässäköinnin jälkeen oli aika suunnata räpylät viuhuen vedenalaisen maailman pauloihin. White Holes oli kyllä käymisen arvoinen, heti noin 5 min jälkeen näköpiiriin tuli ensimmäinen hai lajia nurse shark. Ei havaintoa mitä se on suomeksi.. (http://en.wikipedia.org/wiki/File:Nurse_Shark_4474.jpg) Niitä sitten näkyikin kokonaista 5 kappaletta reissun aikana! Ei hassummin tokalle sukellukselle. Jeffin mukaan pisin oli noin 1,5-2 metriä. Harmittavasti unohdin ottaa kameran mukaan veneestä, mutta toisaalta enpä pilannut omaa sukellustani sen kanssa leikkimällä. Kun kuitenkin olisi ollut ehkä vähän liikaa sähläystä tässä vaiheessa. Ja Jeff omien sanojensa mukaan keskittyi minun kyttäämiseen, joten ei voinut myöskään ottaa kameraa. Vaikka jossain vaiheessa tuntui keskittyvän enemmän minun härnäämiseen häviämällä mm. kokonaan näköpiiristä.. Kiusa se on pienikin kiusa, erityisesti syvyyksissä. Muuten reissulla tuli bongattua taas kasa erilaisia kaloja, joista on vaan englanninkielisiä nimiä taas mielessä. Koralleista näyttävin oli ehdottomasti Elkhorn coral (http://patricklynch.net/florida-keys-2008/molasses-reef-dives/elkhorn-coral-lynch.jpg).

Sukeltajien on helppo hymyillä. Peukuttaja openi Jeff.

Pintaan vielä viimeisen harjoitteen avulla noustua fiilis on mahtava. Onnittelut uudelle sukeltajalle! Tätä olen semitietoisesti vuosia vältellyt, vedoten eniten niihin paineentasausongelmiin. Tarkemmin ajatellen ehkä olen myös pelännyt sitä, että tykästyisin lajista jos olosuhteet on kohdillaan. Mietin kyllä kovasti meren pohjassa toistamiseen ollessani, että ahdistaako/ei ahdista/tykkäänkö/en tykkää/onko kivaa/ei ole kivaa jne. Ja kyllä lopputuloksena oli eiahdistunut rauhallinen olo, ja täydellinen nauttiminen hiljaisuudesta ja upeista näkymistä.

Kurssin lopuksi vielä paperihommat, jotta saan kortin kotiin (ja kaamean korttikuvan nappaaminen sekaisessa sukellustukassa ja biksuissa). Ylimäärisenä kurssisuorituksina laiturihyppyhölmöilyt ja kuvaussessio "opetaja roikottaa oppilasta pää alaspäin". Sen jälkeen kerrankin ansaitulle oluelle auringonlaskua ihaillen! Taasen on varattuna illallinen Casa Iguanassa, joten loistoruokaakin oli odotettavissa hienon päivän päätteeksi.  Ope Jeff ilmaantui paikalle rommipullon kanssa, joten sillä teemalla sitten illanvietto jatkuikin näppärästi suomalaisaustralialaiseen tyyliin päätyen Derekille valtaistuimille hörhöilemään. Tietysti jo totutusti matkalla Raymondin kanssa kättä paiskaten. Toivottavasti suurlähettiläspariskunta jäi taas entistä hämärämmistä läpistä paitsi..

Pyramidi