Corn Island on my mind

Tiistaiaamuna Matagalpa heräsi taas random sähkö/vesikatkoon, ei enää jaksa yllättää tässä maassa yhtään. Nettipimennossa ollessa oli ensimmäistä kertaa pakko käyttää nettikahvilan palveluita, kun päivän ohjelmassa oli setviä soittamalla vähän paluulentoihin liittyviä asioita. Onneksi nettikahvilan yhteydestä löytyi myös "puhelinkiska", joten ei tarvitse aina tukea Elisan toimintaa soittelemalla Suomen kautta kännykällä. Matagalpan torivisiitin ja vielä viimeisten kahviloiden jälkeen oli aika liikahtaa taas kohti Managuaa. Koska meneillään on tosiaan Semana Santa, pääsiäisviikko, on parempi hoitaa paluu jo tiistaina. Keskiviikkona bussit vielä huhupuheiden mukaan kulkisivat, mutta koska torstaiaamuna on lento todella aikaisin Karibian rannoille, ei uskalla riskeerata. Torstai ja perjantai kun ovat kaikkien tietojen täysin lomapäiviä, ilman mitään bussiliikennettäkään. Ja jääpä taas yksi päivä aikaa hengähtää ja hoitaa mm. pakollisia pyykinpesuvelvollisuuksia.


Bussimatka täydessä koulubussissa onkin sitten varmaan tämän reissun viimeinen, ja hieman haikeana käytän jokaisen tilaisuuden hyväksi ostaa mitä ihmeellisimpiä ruokaviritelmiä bussiin matkanvarrelta tulevilta myyjiltä. Osan matkassa vieressäni istuu englantia osaava täkäläinen kundi, jonka kanssa käydään maan poliittista tilannetta läpi. Harmittavasti hän kuitenkin poistui bussista suht alkumatkasta, jonka jälkeen jään äijäporukan keskelle loppumatkaksi. Kirjoineni ja matkaeväineni.. Matka sujuu taas kuitenkin jo totutun leppoisasti äijien horinoista huolimatta, ja matkan päätteeksi pääseen vielä tutustumaan taas uuteen bussiasemaan Managuassa. Onneksi taksilla kuitenkin pääsee, ja tälläkään kertaa kohdalle ei osu se taksi, joka haluaa välttämättä ryöstää turistin.

Copavissa onkin taas porukkaa kun pipoa, kun taloon on Zaydan, Katriinan ja Rosan (ja vakivierailija Leonardon) lisäksi ilmestynyt Zaydan Panaman-matkan aikainen tuttu, sveitsiläinen eläkeläinen Lisa. Nainen on nostattanut niskakarvoja talossa jo käsittääkseni viikon verran, ja kukaan ei tunnu tietävän miten pitkä visiitti on kyseessä. Lisa keskittyy lähinnä surffaamaan päivät pitkät halpoja lentoja seuraavaa etappiaan varten, ja valittamaan miten kaikki menee huonosti, maa on ikävä, lennot kalliita jne.. Samoin tiistaina talon viimeiseen vähänkin tilaa omaavaan huoneeseen ilmaantuu lähinaapurin joku saarnaajakaveri, tämäkin yli kuukaudeksi. Zaydaa käy sääliksi kyllä moinen trafiikki, puhumattakaan Katriinan hermoista. Mutta Katriina onneksi pääsee kaikkea karkuun sentään ainakin hetkeksi. Lievästi sanottuna Rosan hermot alkaavat olla myös tiukalla erityisesti sveitsiläisen kanssa, joten eiköhän kaikille Karibian puolelle siirtyminen tee hyvää.

Koska talo on sen verran täynnä, varaamme Rosan kanssa lähihostellista majapaikan yhdeksi yöksi. Hostelliin siirtyminen onkin taas tarina sikseen, kun matkalla "piipahdamme" Santeraan parille.. Ja loppujen lopuksi herätämme hostellin saapumalla paikalle puolenyön jälkeen, vaikka olimme jo soittaessa ilmoittaneet saapuvamme myöhään. Sen verran lähtemättömän vaikutuksen taisimme tehdä kuitenkin henkilökuntaan, että eiköhän se majapaikka ole nähty. Keskiviikon agendana piti olla mm. torivierailu, mutta pyykinpesun jälkeen yleinen notkuminen mm. lähikahvila Cardemomman omistajan luona vie voiton. Rosa on poissaollessani ehtinyt jo tutustua häneen vieraillessaan kahvilassa useasti. Ehtiihän sitä turuille ja toreille vielä ensi viikollakin, ehkä. Kuitenkin aikataulujen pitäessä minulla on vielä yksi puolikas Managua-päivä ohjelmassa jäljellä. Pakkaaminen on kaikkien agendalla, ja sitä onkin hyvä tehdä hitaasti ja varmasti. Lentokentälle lähtö kun on neljän aikaa aamusta, on lienee turha haaveilla maittavista yöunista. Samoilla silmillä vaan liikkeelle, ehtiihän sitä siellä rannoillakin nukkua.

Aamusta tosiaan on lento Corn Islandille, Karbian puolelle. Lopullinen määränpää on kahdesta Corn Islandista se pienempi, loogisesti nimeltään Little Corn Island. Majapaikkamme tulee ainakin ensimmäiset pari yötä olemaan Derek's Place (http://www.dereksplacelittlecorn.com/). Saa nähdä mitä pääsiäinen saarella tuo tullessaan, yksin siellä ei oletettavasti tarvitse ainakaan olla maan vilkkaimmasta lomaviikosta johtuen. Katriina viimeisen työpäivänsä jälkeen kertoikin mm. Suomen suurlähettilään olevan samalla lennolla ja tietysti myös lomailevan meidän viereisessä mökissä. Jee! Pitääkö meidän siis käyttäytyä? Oli miten oli, sinistä merta ja valkoista hiekkaa odotellessa. Tämä kanava päivittyy todennäköisesti seuraavan kerran vasta ensi viikolla, joten pidemmittä puheitta:  Felices Pascuas! Sen kunniaksi onkin hyvä korkata pitkän matkan Estelín maaseudulta Managuaan tehnyt, Miraflorin isäntäperheeni kotitekoinen Rosa de Jamaica -kukasta valmistettu kotiviiniputeli. Salud!