Copavin suomalaisvahvistukseen on poissaollessani liittynyt myös Rosa, jonka aikoo hengailla täällä aina toukokuun puolella asti. Tytöt suunnittelevat tekevänsä free-pohjalta juttuja suomalaisiin lehtiin Katriinan töiden loputtua, valokuvaaja/toimittaja -iskuryhmänä. Lupasin pitää suuni supussa mahdollisista kuulemistani juttuiedoista sillä ehdolla, että saan tietoa kaikista hengentuotoksista julkaisuajankohtineen. Innolla odotan, mitä tytöt saavatkaan aikaan tämän työrauhanhäiritsijän lähdettyä takaisin omaan ruotuunsa.
Katriinan harjoittelijapesti Suomen suurlähetystöstä päättyy siis tämän kuun loppuun, joten lauantai-illan ohjelmassa oli asianmukaiset läksijäiskinkerit taiteilijaosuuskunnan tiloissa. Osallistujajoukkona Katriinan omia sanoja lainaten: "Olen kutsunut taiteilijaosuuskunnan jäsenet, suomalaispossen, hyvän päivän tutut ja kummin serkun kaimat". Lisäksi rommia, tequilaa, sata käsinpuristettua limonia, säkillinen jäitä, Leonardon kokkaamia pitaleipiä.. Mitä vielä? Eiköhän noilla hyvät bileet saa aikaan.
Zayda, Soraya, Charlotte, Katriina ja reissu-urpo. Huomatkaa reissu-urpon näyttävä rusketusraita kädessä rannekellosta. Oikeasti olen saanut jopa aurinkoa, kuva ei ole lavastettu! Kuvassa olevat täkäläiset ovat taiteilijaosuuskunnan jäseniä. Heistä Charlotte on elänyt hyvin mielenkiintoisen elämän olleen aktiivinen vallankumoustaistelija joskus nuoruudessaan, kuulemma ollut vuoden vankilassakin 70-luvun lopun tapahtumien johdosta. Täkäläiset sotaveteraanit poikkeavat siis ainakin yhdellä sukupolvella suomalaisista sotaveteraaneista.
Juhlakalu, juhlapuhe ja juhlayleisö
Sergei, Katriina ja allekirjoittanut bileiden jatkopaikassa Caramanchelissa. Loistava paikka lähinnä ulkoilmassa, aivan sieltä toisesta ääripäästä viime viikon megaposh-Mood'siin verrattuna. Me gusta mucho! Nähtävästi ei noudata ihan suomalaisia aukioloaikoja, kun tanssilattia kävi suht kuumana vielä neljän jälkeenkin. Ulkoilmassa bailaamisesta huolimatta hiki virtasi, kun musiikki vaihteli sujuvasti akselilla YMCA ja kuumimmat salsarytmit. Juhlat Copavin talossa tuntuivat vieneet mehut niiltäkin, jotka eivät tanssimaan asti jaksaneet. Ainakin yksi taiteilija tavattiin jo Caramancheliin lähtiessä etupihalta nukkumasta.
Sunnuntain hitailupäivän teemana oli kunnon pannupitsaa, kylpemistä, saunomista ja hierontaa. Voiko bileiden jälkeiseltä päivältä enempää yksinkertaisesti toivoa? Lause kuullostaisi luonnollisemmalta melkein Suomessa, koska sisältää sanan sauna.. Mutta Managaustakin löytyi oikein kylpyläksi itseään mainostava paikka saunalla. Kylpylä kyllä on meikäläisillä viimeinen määritelmä paikasta, lähinnä muistutti orastavasta homeongelmasta kärsivää taloyhtiön kellaria. Mutta yritys oli kova: allas, nurkassa kuntosalivälineitä ja edessä 6 tv-ruutua, baari, altaan reunalla pöytiä pöytäliinoineen, hoitoja.. 2 saunaa, joista toisen tyylisuunta jäi remontin vuoksi epäselväksi. Mutta toinen oli juhlallisesti tituleerattu Finland Saunaksi. Yllätykseksi siellä oli jopa kiuas ja vettä heitettäväksi, ja kivet jopa kuumia. Tuoksumaailmaltaan ei ihan suomalaista vastannut, mutta tämä kolmikko ei ollut niin tarkka. Hyvin camp-henkinen kylpylämatka! Ja hyvä, että olimme suurimman osan ajasta paikan ainoa asiakkaat (hlökuntaa luonnollisesti meitä enemmän). Ei sitä hihittelyä olisi muut 15 taalan sisäänpääsyn maksaneet kuunneelleet. Paikan tunnin oil massagessa ei kyllä ollut valittamista, varsinkin viileä hierontahuone sai kiitokset. Vaikka ensialkuun yhtäkkinen alle 20 asteen lämpötila toi vilunväristyksiä iholle tähän jatkuvaan 30 kieppumiseen tottuneelle.
Saunareissu naurattaa jo ennakkoon. Rosan jalat eivät mahtuneet kuvaan tukevasta turvotuksesta johtuen. Päälle 3-kymppisten pitäisi nähtävästi pysytellä viileämmissä maissa, kun mummo-oireet alkavat jo vaivata.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti