Käry käy

Hacienda Meridá (http://www.hmerida.com/english/index) on ihan kiva paikka, vaikkakin heti sisään astuessa alkoi joku ahdistaa aikalailla. Ja äkkiä keksin kyllä syynkin. Kyseessä on taas paikka, jossa yritetään paapoa turisteja miljardilla varoitus/info/jne. lipulla ja lapulla joka seinässä. Todella ahdistavaa! Jenkit tuntuvat tykkäävään, mutta heille taitaa olla lähinnä vaan kotoista olla kaikkien ohjeiden ja varotuksien kohteena. Älysinkin samalla myös miksi olen tykännyt niin kovasti tämän reissun aiemmista hostelleista; juuri sen rennon, ihmisiin luottavan meiningin takia. Mutta koska toiselle puolelle saarta pitkän bussimatkan jälkeen saavuin, en oikein pysty ja jaksakaan heti lähteä paikkaa vaihtamaankaan. Ja täällä näyttää olevan hyvä ruoka ainakin, ja ranta uimista varten. Ensimmäiseksi yöksi sain dormin ihan itselleni 7 dollarilla, joten ei sekään paha. Seuraavaksi yöksi juuri ilmaantui kyllä seuraa, mutta eipä parane valittaa. Kun täältä kerran on mahdollista järkätä retkiä lähiympäristöön, päätin eilen pitäytyä tässä sen pari yötä ainakin. Tänään kyllä kävelylenkilläni kuulin jo tutulta kanadalaismieheltä, joka tuli Moyogalbasta samalla bussilla tänne peräkylään, että tämän paikan saattaa omistaa maan presidentti Daniel Ortega. Jotenkin ei lisännyt intoani hengailla täällä pidempään, sillä jos tilanne on tämä, niin häntä henkilökohtaisesti en kyllä todellakaan halua tukea. Mielummin tavallista kansaa. Saa nähdä siis mitä teen huomenna.

Buukkasin jo eilen aamuksi retken paikallisen oppaan kanssa kajakkiretkelle läheiselle Rio Istiamille, 3 tunnin retki kaikenkaikkiaan. Sain loppupeleissä aamulla seuraksi lähellä eläkeikää olevan jenkkipariskunnan, joten lähdimme kahdella parikajaakilla todella maittavan aamupalan jälkeen liikkeelle. Joen suun piti oppaan mukaan olla ihan tuossa nurkan takana, mikä ei ihan pitänytkään paikkaansa. Tunti meni pelkästään joen suulle. Täkäläiset ei ole kovin hyviä etäisyyksien kertomisissa, kyllähän se oli jo tiedossa mutta pääsipä unohtumaan hetkeksi. Kuitenkin erittäin mutaisen ja lähes vedettömän "sisäänkäynnin" jälkeen päädymme suomaiselle, näin kesällä vähävetiselle joelle ihmetelemään lähinnä lintuja: harmaahaikaroita, iibiksiä, muita haikaroita, pääskysiä, kalasääskiä jne. lintuja joista suurimman osan nimet ei todellakaan sanoneet taas mitään. Varsinkaan espanjaksi. Yhden kaimaaninkin näin ehkä lekottelemassa pensaan alla, pikkasen mielikuvitusta taas käyttäen.

Tipuja

Kai tätä joeksikin voi kutsua, ainakin talvella sateiden jälkeen. Kuivana kautena taas..

Jälleen kerran opastus oli espanjankielistä, joten päädyin jopa tulkiksi loistavalla kielitaidollani. Hienoin hetki oli, kun pienelle joella tuli vastaan pari täkäläistä kanoottia lapioiden kanssa. Ja jenkki-Tom käski minun kysyä meidän oppaalta, mitä tyypit tekivät joella lapioiden kanssa. Tietämättä yhtään mikä lapio mahtaa olla espanjaksi, kuten myöskään osaamatta läheskään oikeanlaista kysymystä muodostaa onnistuin jotenkin kaivamaan silti oikean vastauksen: miehet perkasivat jokea, jotta pääsisi paremmin kulkemaan. Takaisin tullessa saimmekin samaisilta paikallisilta kyydin, joten ihan koko matkaa ei tarvinnut meloa auringossa puolen päivän lähestyessä uhkaavasti.

Taustalla eilen pössytellyt tulivuori.

Loppumatkan suojasta huolimatta onnistuin käräyttämään nahkani sen verran tyylikkästi (kyllä, aurinkorasvaa oli ihan hemmetisti päällä), että loppupäivän aktiviteetit olikin lähinnä riippumatossa hengailua ja pikku kävely kylän raitilla. Jos sitä nyt sellaiseksi ylipäänsä voi kutsua. Kova lista oli asioita, joita olin ajatellut suorittaa vielä tänään, mutta olkoon. Kai sitä hetken voi olla suorittamattakin, ja ihan kaikkea ei tarvitse nähdä ja kokea. Vielä kun osaisin päättää, pystynkö huomenna kärventyneellä nahkallani tsekkaamaan saaren toisen tulivuoren. Vai alanko jo siirtyä kohti Tyynen valtameren rantaa.

Tuli äsken juuri todettua jo monettako kertaa tämän maan pienuus. Viime perjantaina Leónissa sympaattisessa vallankumousmuseossa oli nuori reissaajapariskunta samaan aikaan, ja tytsy pyörtyi suhteellisen näyttävästi kuumuudesta johtuen. Ja samainen hollantilaispariskunta marssi juuri tänne korpeen, ja ovat samassa dormissa kanssani yötä. Kaikki katselivat toisiaan ensin sen näköisenä, että jossain ehkä ollaan tavattu.. Kunnes muistin yhteyden. Hauska kelailla, mitä kautta kukakin oli tänne aina Leónista päätynyt.