Yksi maan hienouksia on toistaiseksi olleet sympaattiset, pienet (puoli tuntia ollut toistaiseksi aikalailla se maksimiaika kaikissa) ja monesti vielä ilmaiset, museot. Mi museo ja kirkkomuseo Granadassa. Leonissa paikallisen suuren miehen, runoilija Ruben Darion museo ja alla esitelty todella sympaattinen vallankumousmuseo. Sympaattinen lähinnä merkityksessä ihanan kotikutoinen ja konstailematon pienuudessaan. Tietysti kaikki informaatio on espanjaksi.
Vallankumousmuseossa: Molotovin coctail ja innokas opas selittämässä, miten me suomalaiset käytimme sitä ensin Venäjää vastaan. Ja sieltä levisi muualle maailmaan. Tai ainakin näin halusin kuvitella hänen sanoneen.
Museon seiniltä löytyi lähinnä kasa lehtileikkeitä ja kuvia kuolleista, kidutetuista tms. taistelijoista. En tiedä kumpi oli tarkoitettu suuremmaksi nähtävyydeksi: kaksi huonetta täynnä lehtileikkeitä ja kuvia vai loppuhuipennuksena kiipeäminen museon katolle katsomaan taas taivaanrantaa komistavia tulivuoria. Ja vastapäistä katedraalia, keskisen Amerikan suurinta kuulemma. Samat tulivuoret eri vinkkelistä kun eilen sen vastapäisen katedraalin katolta. Tietysti Che Guevarakin vilahteli kuvissa siellä täällä, vaikka en ihan saanut kiinni hänen osuuttaan tämän maan tapahtumiin. Mutta nyt olenkin sandinistivallankumouksen asiantuntija, koska hassu opassetäni kertoi luonnollisesti kaiken olennaisen. Espanjaksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti