León

Vähänkö tuli kiva fiilis olla kaikesta "haluan jäädä lagunalle viettämään helppoa elämää" -nahkeilusta olla taas tien päällä! Kieltämättä jännitti vähän, miten selviän ensimmäisestä bussiseikkailusta Leóniin, kun mukana on vielä koko tavara-arsenaali. Mutta hienosti se meni! Minibussin vaihto Managuassa UCA:lla (paikallinen yliopisto) ja ennen kun huomaankaan, olen Leónissa. Bussimatkailu ei ole kaamean kallista, vaikkakin ensimmäisessä bussissa rahastaja taisi vähän vedättää turismoa ottamalla muita kovemman hinnan. Muut taisivat maksaa 15 cordobaa, mutta turismolta otettiin yli 20. Noh, 20 cordobaa vastaa dollaria, joten ei tuo konkurssiin vielä vie. Managua-León -välistä kuitenkin maksoin saman kun muut, sen 40 rahaa. Bussit eivät ennakkotiedoista huolimatta olleet ihan umpitäynnä, joten matkustusmukavuuskin oli kohdillaan. Autot täyttyivät nopsaan, joten odotteluaikaakaan ei jäänyt. "Managuamanaguamanaguamanagua!!!" huutaa auton rahastaja roikkuessaan ulos auton ovesta jokaisen vähänkään pysäkkiä muistuttavan tienreunan kohdalla.


Lähdin Lagunalta klo 14 ja Leóniin saavuin viideltä. Varasin hostellin jo ennakkoon, joten mittari taas alle. Taksimatkoista on varoiteltu kanssa ihan riittävästi, ja kaikenmaailman ryöstötarinoita on matkan varrella jo tullut kuultua. Mutta on se liikkumismuotona silti niin verraton, että riski on sen arvoinen. Virallinen taksi ja pärstäkertoimen tsekkaus, ensimmäiset varokeinot. Taksit silti ottavat innokkaasti porukkaa kýytiin matkan varrelta, kuten minullekin kävi Leónissa. Hetken mietin, että onkos tämä nyt niin hyvä ideä että kyytiin änkeää joku muu. Mutta täti oli menossa vaan parin korttelin päähän kotiinsa noin 10 kg mandariinisäkkien kanssa, ei niillä turismoa lähdetty ryöväämään. Kotijoukoille tiedoksi, että Nicaraguan rosvot ovat kuitenkin keskimäärin hyvin kohteliaita ja kiinnostuneita vaan materiasta. Olen kuullut tarinoita, että jättävät tyyliin taksirahaa ja rillikiitureille silmälasitkin kohteliaasti päähän. Että ihan alusvaatteisilleen ei täällä ole tapana ketään ryövätä.
Leónissa heti taksissa pääsen taas testaamaan kielitaitoani, kun setä kohteliaasti esittelee kaupunkia ajomatkalla. Osa menee ohi tyylikkäästi, mutta jälleen kerran tyhmällä hymyllä.. Tällä kertaa hostellinna on Tortuga Booluda (http://www.tortugabooluda.com/), ja jälleen kerran aivan loistava valinta. 14 dollarilla saan oman huoneenkin. Ja oleskelutilat on taas loistavat keskipäivän paahteesta karkaamiseen. Langaton verkkokin toimii moitteettomasti, joten puheyhteys Suomeen on kanssa kokeiltu täältäkin.

Koska Lagunalla tuli syötyä aikalailla, on hyvä palata taas vähän kevyempään ruokavalioon hetkeksi. Lähikaupasta ja torilta saakin ihania hedelmiä, joten hedelmäsalaatti tuoreesta papayasta, ananaksesta ja mangosta tulee tarpeeseen. Hedelmät on hyviä vielä kun bussimatkalla turismon oli pakko ottaa vähän tyhmiä riskejä ostaessa maailman epämääräimpää pussimehujäätä. Vatsa kupliikin vähän orastavasti. Oma moka. Ensimmäinen kerta kylläkin vasta tällä reissulla, ja toivottavasti viimeinen. Kuitenkin pakkohan sitä on melkein kaikkea vastaantulevaa maistaa, jotta ei jää makuelämyksistä paitsi.

Tortuga Booluda

Koska tämä maa on niin pieni, törmään tietysti heti hostellin ovella taas tuttuihin. Jenkit Kim ja Kelsey ovat siirtyneet Granadasta tänne, ja tietysti asuvaat samassa hostellissa. Ja seuraavana päivänä mestoille saapuu vielä samalla tulivuoriretkellä ollut toinen jenkki.

Tutustumista Leónin katedraalin katolle. Sujuvasti kuuntelen taas oppaani selityksiä espanjaksi kirkosta ja kaikesta muusta, enemmän ja vähemmä epäselväksi jääneestä aiheesta. Alan olla jo ammattilainen tässä nyökkäilyssä ja hyväksyvässä hymistelyssä, voi kostautua joku kerta kun joku tärkeä kysymys menee totaalisesti ohi.

León ja taustalla tulivuoria. Niitä kirkon katolta näkyikin aikalailla joka suunnassa.

Leónin parque central

Jostain syystä sähkökatkot tuntuvat seuraavan minua, sillä odotin keskiviikkona pääseväni lähibaariin (Olla Quemada) kuuntelemaan livemusiikkia ja tarkistamaan muutenkin paikan menon, mutta mesta on sähkökatkon vuoksi kiinni koko illan. Hostelllin katko ei onneksi vaikuta, kun saman kadun varrella on sairaala. Eilen (torstaina) pääsin kuitenkin korjaamaan tilanteen paikan salsaillan muodossa. Pakkohan sinne oli yksin vääntäytyä baaritiskin nurkkaan osaavien ihmistne salsaliikkeitä ihmettelemään. Baaritiskillä olikin aika hauska notkua ja seurata paikan kassajärjestelmää, joka koostui ruutuvihkosta, kuulakärkikynästä, merkkaustussista ja korjauskynästä. Aika tehokkaasti kundi täpötäydessä baarissa merkkaili ja korjaili varmaan kymmenen tarjoilijan tilauksia. Aikani ihmeteltyä ajauduin sitten salsaamaan (ja merenguetakin taisi tulla jossain kohtaa, en ihan vielä tunnista kaikkia rytmejä. maypole taisi tällä kertaa olla kuitenkin paitsiossa) hyvin haparilla askeleilla itsekin, ainakin omien sanojensa mukaan täkäläisen sairaalan kirurgin kanssa. Tukevahko kaveri, mutta kyllä oli kaikki muuvsit hyvin hallussa. Kovasti keskustelen espanjaksi, yllättäin kun tuo kielitaito taas parani parin Toñan jälkeen. Onneksi musiikki loppuu puoleen yöhön, kyseessä kun on taas siirtomaatyylinen talo sisäpihalla. Kirurgin saattamana hostellille ja tänään taas matka jatkuu...