torstai 11. maaliskuuta 2010

What happens in Granada stays in Granada? Ja sama espanjaksi

Pikkasen taas alkuun vastakommentoitava edellisen "artikkelin" kommentteja: kuvat tosiaan vääristävät aika tyylikkäästi, jos mielikuva on se, että paaston vaikutukset ovat vielä näkyvissä. Oma fiilis on aikalailla päinvastainen, sillä lagunalla ei ehtinyt kärsiä nälkää. Se pari lämmintä ruokaa päivässä ja aamupalalla gallo pintoa, mysliä, munakokkelia.. tuo ruokamäärä ei pue meikäläistä. Juuri äsken Leóniin saavuttuani ensimmäinen tehtävä olikin käydä ostamassa lähimarketista hedelmiä. Mukaan lähtikin sitten jättimäinen papaya ja ananas, molemmat alle euron kappale.

Niin se Granada... Yleisön pyynnöstä:
Hostelli löytyi onneksi kivuttomasti, ja random valinta osottautui aivan loistavaksi (http://www.nicaraguahostel.com/)! Jos joskus joku eksyy Granadaan, niin ehdottomasti kannattaa valkata Oasis hostelliksi. Dormista sänky lähtee 8 taalalla. Todella isot ja mukavat oleskelutilat ns. sisäpihalla, riippumattoja, pieni uima-allas jopa. Muy bueno!

Hostel Oasis

Naama kuntoon ja kylille. Granada on aika turismokaupunki, mitä se nyt täkäläisittäin voikaan sitten tarkoittaa. Värikästä pintaa, vähän ehkä turhankin sliipattua jossain kohdissa muuten maan tasoon nähden. Siirtomaavalta on vahvasti näkyvissä, kirkoissa ja taloissa. Kuten hostellin sisäpihallakin on nähtävissä. Oikein kunnon turistibulevardikin löytyy kymmenien ravintoloiden reunustamana. Sinnehän sitä piti tietysti ensimmäisenä suuntia, kun kerran ulos oli tarkoitus lähteä. Illasta kehkeytyikin aika mielenkiintoinen, paikkaa vaihdettiin innokkaasti terasseista kaupungin kerman bailumestaan ja siitä aina rantabulevardin jo kiinni menneeseen ravinteliin. Porukka oli ensin meidän kolmen iskuryhmä, mutta jossain kohtaa saatiin paikallinen huijari tai kylähullu, ei selvinnyt kumpi, mukaan ja hän sitten säätkin porukkaa paikasta toiseen. Aika huono huijari kylläkin, koska ei saanut meiltä kyllä yhtä oluttakaan. Kaamea jenkkiaksentilla varustettu ADHD-tapaus, mutta illan riennoissa kulki perässä ihan näppärästi. En lupautunut menemään hänen kanssaan naimisiin, vaikka siinä illan hämärinä tunteina sellaistakin vaihtoehtoa väläyteltiin. Jos kaveri kertoo itse olevansa 35 ja veikkaa minua vanhemmaksi, ei lähtökohdat huijariudestakaan huolimatta ole kovin hyvät. Tässä kohtaa on pakko kyllä mainita, että kaikki muut kohtaamani ovat tähän mennessä olleet kovin yllättyneitä ikäni kuultuaan. Ja Juholle tarkennuksena, että olisivat arvanneet alaspäin.

Nos gusta Flor de Caña

Kaupungin kerman bailumesta El Club päästi ystävällisesti tytöt ilmaiseksi sisään, joten pitihän sekin käydä katsomassa. Meidän perässävedettävämme maksoi pienen mukinan saattelemana itsensä sisään, vaihtoehdot taisivatten olla aika vähissä kun tytöt olivat jo baaritiskillä siinä vaiheessa. Katriinalle tiedoksi, että seuraavana päivänä El Clubissa olisi ollut syntymäpäiväbileet ja kovia juomatarjouksia. Ei kovin miellyttävä paikka, joten en kyllä ikävöinut takaisin. Kaupunkin creme de la creme ei tehnyt vaikutusta, vaikka meidän kotihuijarikin kovasti väitti siihen kuuluvansa. Aina kun kovalta huitomiselta ja vakiolauseilta "I have loads of money, money is not a problem" ja "my family is very powerful" yms. vaan ehti.


Kuvan tummin meidän kotihuijari


Karibian rannikolta kotoisin oleva, ja kunnon kreolienglantia puhuva, Oliver pääsi myös kuvaan. Valitettavasti video kyseisen taiteilijan loistavasta esityksestä aiheesta "crab soup day" ei taida tänne oikein asettua nätisti. Katriina: näin sunnuntaina Oliverin samoilla nurkilla ihan päivän valossa. Ja jotain näytti maalailevan, että ei sitten ihan pelkkä pilviveikko ollutkaan, ehkä.

Jossain vaiheessa siirryttyämme yhteen jo melkein kiinni menneeseen ravinteliin seuraamme liittyi 3 reissaajaa samasta hostellista, akselilta USA/Kanada. Samaisessa paikassa hetken pöydän luona roikkui espanjalainen vanhempi herrasmies, joka innostui kertaamaan Suomesta tuntemiaan paikkoja tyyliin Maarianhamina ja Kokkola. Mikä lie ex-rikollinen, joka tullut tänne lain kouraa karkuun. Niitä tässä maassa kuulemma on ihan riittävästi omiksi tarpeiksi muutenkin. Hän ei sentään jatkanut baarikierrosta kanssamme.

Bar hoppingin viimeinen kohde oli jossain rantabulevardilla, ja tietysti sekin jo menossa kiinni. Tunnelmaa taksista, jossa on takapenkillä noin 6 henkeä kuvanottohetkellä (kundi oikealla on Remus/remis taijotainsinnepäin Kanadasta). Rantakeikan opetus: jos lähdet nicaragualaisesta, jo kiinni laitetusta baarista, katso, että ovelle ei ole viritetty ketjuja estämään kunnon ihmisten liikkumista. Ja tässä kohtaa voi vaan arvata, kuka moisiin ansoihin kapsahtaa. Nonna saa vain yhden arvauksen, muille kaksi.


Livemusakkia kaiketi lähdettiin tällä reissulla etsimään, mutta aika hiljaista oli. Yhdessä baarissa oli sikäläinen trio erectus soittamassa salsaa ja jotain muita epämääräisiä lattaribiittejä syntsalla, mutta siihen se illan anti aika pitkälle jäinkin. Seuraaviin mestoihin kun mentiinkin sopivasti aina bändien lähdettyä, joten seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Hauskaa kyllä oli, koko rahalla!

4 kommenttia:

  1. Katsos, ikinuori Heidi, eihän kukaan yli parikymppinen naisihminen kulje täällä huoletta ilman lapsia, miestä...

    Jo minunkin iässäni - köh köh - katsotaan kuin paatunutta vanhaa piikaa: "sinä sitten valitsit vapaan elämän. Varmasti olisit jo naimisissa, jos olisit halunnut?"

    VastaaPoista
  2. Niin vielä - saiskos crab soup dayn sanat tänne??

    "No more slavery I say! Especially on a crab soup day, yea..."

    VastaaPoista
  3. Juuri näin. Olisitpa nähnyt ensimmäisen opettajani, Gabriellan (noin 30 vuotta), ilmeen, kun keskusteltiin perheistämme. Hijos? -No. Novio? -No. Meinasi silmät pullistua päästä reppanalta.

    Yritin eilen juuri kuunnella keittopäivän sanoja, mutta kotihuijari jauhaa shaibeaan niin sopivasti alussa, että parhaiten erottuvat juuri nuo sanat.

    VastaaPoista
  4. Ihan vaan pieni tiedote kotimaasta: Parina päivänä on ollut ihan plusasteita ja aurinkokin on paistanut. Jo paljon vähempi kade :-)

    VastaaPoista