Granada jatkuu

Väsyneet juhlijat aloittelivat lauantaita salvadorilaisella pupusawa-lettusilla, eipä hassumpaa parantelupöperöä ollenkaan. Sen verran hidas päivä käsissä, että suuremmat sight seeing - suunnitelmat oli parempi jättää sunnutaille. Miespuolinen seuralaisemme onnistui jostain syystä lukemaan rivien välistä, että meidän olisi kivempi kommunikoida kotva keskenämme ihan suomen kielellä. Letkeää haahuilua ja hoohailua pitkin Granadaa, lähinnä vastaantulevia kauppoja kierrellen ja sovitelleen biksuja ja muuta rekvisiittaa pääsiäisen Corn Islandin reissua ajatellen. Ja osui kohdalle yksi museokin jopa.

Mistä kärsivä ilme..?

Etsi kuvasta suomalainen

Siellä missä on musiikkia, siellä bailataan

Nimimerkille Vantikka: eikö näytäkin ihan mun Mii-hahmolta?

Kotihuijari teki päivän aikana pari paluuta, joista jälkimmäinen oli onneksi sen verran tyhjentävä, että äijä älysi siirtyä tuottavammille apajille. Vähän jäi harmittamaan, että millä tavalla hän olisi meistä yrittänyt hyötyä. Ei reppana ehtinyt mitään näppärää "lapseni on sairas, tarvitsen rahaa tms." -lausahdusta edes heittää.

Katriina hyppäsi rennon iltapäivän päätteeksi Managuaan menevään bussiin, ja jäljellejääneet vetäytyivät sopivasti pimeän tullessa alkaneen sähkökatkon saattelemana hostellin pimeyteen. Otsalamppu lähti ihan sattumalta vkloppukassiin mukaan, ja hyvä niin. Sähköt eivät palautuneet kunnolla koko iltanan ennen nukkumaanmenoa, ja koko kaupunki tuntui olevan siellä täällä valaisseita generaattoreita lukuunottamatta pimeänä. Kävimme M:n kanssa yrittämässä siitä huolimatta terasseja, sillä satuimme aiemmin törmäämään edellisellä viikolla lagunalla olleisiin Kimiin ja Kelseyhin. Sovittiin näkevämme myöhemmin, mikä olikin sitten vähän liikaa luvattu nähtävästi siinä pimeydessä..

Sunnuntain ohjelmassa olinkin sitten se varsinainen Granada sight seeing. Aamu alkoi pikkulinnoituksella, jatkuu vanhan sairaalan raunioissa, kirkkobongailua, kirkon museon bongailua, rantabongailua (centro turistico) ja Las Isletas. Ja näistä lisää myöhemmin.. Nyt León siirtyy unten maille. Koettakaa kestää mukana, rakkaat lukijat. Huonosta suomenkielestä (aikamuodot vaihtelee vähän epäloogisesti, tiedän) ja muutenkin sekavista tarinoista huolimatta. Ja Juhon ei sitten tarvitse tähän(kään) vihjailla mitään.

Granadan värejä