Jäähyväiset Lagunan rauhalle

Lagunalla on ollut vuoronvaihto viikonlopun aikana: eläkeläisistä Francine sekä pariskunta Becky ja Mac ovat poistuneet miesvahvuudesta, ja tilalle edelleen jenkkivahvistusta ylläpitämään on ilmestyneet Cecilia ja Kara. Sekä yllättin 5 henkinen perhe, kaksoset 6 vuotta ja nuorimmainen 2,5 vuotta. Kunnioitettavaa sissihenkeä, sillä aikovat olla useamman viikon käsittääkseni Lagunalla, yhteisenä projektina opettaa pojille espanjaa. Ensireaktio hieman kauhunsekainen, koska Lagunan rauhaahan ei saa mikään häiritä.. Mutta perhe asuu pikkasen sivummassa, ei meidän seinänaapureina. Nostan kyllä hattua perheelle silti, hienoa kun lähtevät! Maantaina tämän mantereen pohjoiset osat kasvattavat vaan valtaansa, kun seuraan liittyi vielä kanadalainen pariskunta suosikkisaareltani Vancouver Islandilta. Me pohjoismaalaiset jäimme auttamatta paitsioon 3 edustajalla.

Yritimme heti sunnuntaina ideaa "puhutaan hetki vain espanjaa" ihan hyvällä menestyksellä, vaikka aika yksinkertaisella itsensä esittäytymisidealla lähdettiin liikkeelle. Kai se jostain on aloitettava. Minun oli siis alunperin tarkoitus olla Lagunalla vain viikko, mutta päätin sitten jäädä vielä pariksi lisäpäiväksi, jotta saisi toivottavasti vähän kielitaitoa parannettua. Ja rehellisesti sanottuna iski laiskuus, kun elämä Lagunalla oli sen verran leppoisaa..

Päätin maanantaina olevani Lagunalla vielä keskiviikkoon asti, jotta opiskelupäiviä tulisi 3 lisää. Sain yllätyksekseni uuden opettajan Gabriellan tilalle, ja arpa osui Lorenzon kohdalle. Lorenzo olikin mielenkiintoinen tapaus, sillä säikähdin aika kovasti hänen aloittaessa tunnin hyvin kovalla äänellä ja hieman aggressiivisella tyylillään. Mutta kun äänen tottui, aloin tykätä hänen tyylistään todella paljon! Vaikka muut tuntia kuulleet sanoivat hänen olevan todella pelottava. Minulle sopi tuo tyyli, sillä se pisti minut tekemään kotitehtäväni edellisviikkoa huomattavasti paremmin! 3 päivässä teimme varmasti enemmän mitä edellisellä viikolla yhteensä. Jopa ihanat kaksi eri imperfektin muotoa tuli raavittua läpi, vaikkaakaan en tällä hetkellä taida osata käyttää kumpaakaan. Samoin hän pakotti keskustelemaan kaikenlaisista aiheista, lähinnä Suomeen ja Nicaraguaan liittyvistä faktoista. Melkein teki mieli jäädä loppuviikoksikin hänen pihteihinsä, mutta onneksi pidin kiinni suunnitelmistani vaihtaa paikkaa. Paikan omistaja tai johtaja (tiedä sitten kumpi) Jefferey (jenkki, biologian tohtori, samassa yhteydessä on siis tutkimusasema, jossa tekevät kaikenlaisia ympäristöprojekteja) kertoikin myöhemmin, että pari naista on reagoinut vähän toisella tavalla Lorenzon opetustyyliin. Yksi oli revennyt itkemään kesken tunnin jonkun vähän kiivaammiin esitetyn kysymyksen jälkeen ja toinen oli ilmoittanut häipyvänsä paikalta, jos hänelle valitaan L opettajaksi. Ei kaikkea pidä ottaa henkilökohtaisesti!

Yo y Lorenzo estudiamos

Maanataina valittiin Colleenin kanssa aktiviteetiksi läheinen "Hotsprings", eli käytännössä kuuman maaperän ja veden metsästystä lagunan rannalla. Ja sitä löytyi sen verran, että meinasin polttaa jalkapohjani varpikkaiden läpikin. Sitä ne tulivuoret teettää.

Opiskelua, ja ei edes mitenkään pahasti lavastettua. Koneelta etsitään verbien taivutusmuotoja, ihan oikeasti!! Ja opiskelujen jälkeen olikin ihana mennä pulikoimaan lagunan puhtaaseen veteen. Koulun umpihullun koiran, Simban kanssa..

Maanantai-illaksi suunniteltu tiukka opiskelusessio kuitenkin muuttuu ruumiinvalvojaisiksi, kun Jeffrey kertoo hyvän ystävänsä Salvador Cardinalin kuolleen. Heti alkaa kellot soittaa, että olen kuullut jo kyseisestä henkilöstä Katriinalta. Salvador oli Nicaraguan merkkihenkilöitä, taiteilija ja monilahjakkuus käsittääkseni, joka on tehnyt mm. paljon musiikkia. Sekä siskonsa Katian kanssa suositussa duossa että myös yksin. Katriina kertoi jo aiemmin hänestä ja samalla myös maan hyvin pienistä taiteilijapiireistä, ja myös hänen vakavasta sairaudestaan. Jeffrey taas oli toiminut herran yliopisto-opiskelujen tutorina, mies kun oli nähtävästi opiskellut myös ympäristöasioita. Jeffery kertoi menevänsä samana päivänä ruumiinvalvojaisiin (wake englanniksi, en parempaa käännöstä keksi), ja kysyi haluisiko joku mukaan. Aikamme ihmeteltyä ja pohdittua onko se röyhkeää vai ei, lähdimme Colleenin kanssa Jeffreyn mukaan. Jeffery kun vakuutti, että kyseessä on myös seurapiiritapahtuma ja että ei tilaisuus ole vain tutuille ja lähisukulaisille. Silti tuntui vähän törkeältä lähteä..

Eikun silti auto alle ja tunnin ajomatka Managuaan. Menomatkalla Jeffrey nappaa kyytiin kadun varrelta etäisesti tutun poliisin, joten päädymme kuuntelemaan tavallisen kansan todella nopeaa espanjaa herran kertoessa meille elämäntarinaansa. J joutuu aikalailla kääntämään jokaisen sanan, sen verran vauhdilla tarinaa tulee. Valvojaiset todellakin ovat jonkinasteinen seurapiiritapahtuma, porukkaa menee ja tulee todella paljon. Paikalla tuntuu olevan televisiokameratkin. Ja tietysti tuttuja minullekin, Katriina ja Zayda ovat kanssa paikalla, tuntevat molemmat kuitenkin perheen enemmän ja vähemmän. Tämä maahan oikeasti on pieni piireineen! Jeffreykin tuntuu tuntevan kaikenmaailman teatteriväkeä (melkein joka toinen nainen taitaa olla ex-tyttöystävä) ja valtion miestä, mm. jenkkikundi, joka on toiminut presidentin henkivartijana joskus pahimpaan contrasissisotaaikaan. Katriina, Jeffrey oli vähän pettynyt kun en saanut sopivaa tilaisuutta esitellä sinua hänelle. Nähtävästi olisi ollut kiinnostunut tutustumaan välillä täkäläisiä vaalempiin tyttöystäväehdokkaisiin.. :) Jännä kaveri, asunut maassa vuosia ja sitä ennen mm. Kuubassa. Mitä ihmeellisimpiä tarinoita riittää. Ja tuttuja siellä täällä ja selityksiä asiohin kun asioihin: paluumatkalla kaksi nuorta poliisia pysäyttää meidät ja hän onnistuu kimurtelemaan ulos tilanteesta, jossa poliisit huomaavat hänen jenkkiajokorttinsa vanhentuneen jo aikoja sitten. Kuulemma ei ensimmäinen kerta, mutta nähtävästi näitä kundeja lukuunottamatta kaikki Masayan poliisit tietävät jo tilanteen.

Hämmentävän mielenkiintoisen maanantain jälkeen hetkeksi taas palataan arkeen tiistain tunnilla Lorenzon kanssa. Ilta meni suht rauhallisissa merkeissä, tutustumista lähirantaan ja heidän palveluihinsa ja samalla ihmetellen meidän uimarannan viereisiä "rantakuppiloita", jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua. Illalla jatketaan Nica-keskusteluja Jeffreyn kanssa, ja hän valaisee mm. täkäläisestä liikennekulttuurista vähän liikaakin ottaen huomioon, että seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä tien päälle. Kuulemma on hyvin tavallista nähdä onnettomuuksien uhreja tien päällä, erityisesti moottoripyöräkuskeja. Ja minibusseihin otettiin ennen yli 30 aina yhteen autoon, vaikka paikkoja ehkä noin 10. Kuulemma nykyään rajoittavat enemmän, ehkä max 20. Minibusseilla ei ole aikatauluja vaan lähtevät aina auton täytyttyä liikeelle.

Keskiviikkona ennen lähtöäni ehdin vielä ottaa osaa päivän aktiviteettiin, mikä on visiitti lähikouluun. Käymme töröttämässä kahdessa eri luokassa, ja yritämme valistaa oppilaita ympäristöasioista eli roskaamisesta. Aika hiljaista on suurimman osan tarinat, mutta onneksi joukostamme löytyy ainakin yksi, joka osaa kertoa enemmän kun että mistä tulee ja mikä nimi on. Koulumme, ja samalla tutkimusasema siis, tekee valistustyötä myös, ja siihen on kyllä tarvetta ihan Lagunallakin. Ainakin kun uimarantaa roskineen katsoo.

Keskiviikkona sitten jäähyväiset Lagunalle ja ihanille ihmisille. Melkein taas luovutan ja jään paikalleni, mutta ei auta kun lähteä jatkamaan matkaa ja testaamaan sitä mukaanraavittua kielitaitoa ihan käytännössä. Taksilla Masayaan ja minibussi alle kohti Managuaa. Ja siitä Leóniin. Taksimatka Lagunalta Masayaan onkin mielenkiintoinen, sillä hinta tuntuu vaihtelevan 50 aina 180 cordobaan riippuen tilanteesta ja kuskista. Nyt ei kuitenkaan parane tingata, jotta pääsen ylipäänsä liikeelle.