Opiskelijaelämää Nicaraguassa, osa 2

Lagunalla ei ainakaan kukaan houkuttele valvomaan myöhään. Maanantaina anarkistina valvoin jopa varttia vaille kymmeneen, kun muut vetäytyivät jo ysiltä. Tiistaina olin todella radikaali valvoessani jopa yli kymmeneen saatuani vihdoin oman huoneen! Eli siten paikkavalitani onnistui, kun tarkoitus oli olla rauhassa kielen kanssa. Mutta tietysti jutellaan muiden oppilaiden kanssa pelkästään englantia, yllättäin espanjaksi harva meistä pystyy kunnon keskustelua ylläpitämään. Itseasiassa vain yksi. Muut opiskelijat ovat pääasiassa eläkeläisiä, ja lisäksi joukossa oli parin päivän verran nuori jenkkipariskunta vapaehtoistöissä ja Niinan Facebookistakin bongaama tanskalainen Magnus. Ja Niinalle tiedoksi, että Magnus on tietysti Lenen ex-kundikaveri. Kyllähän se pitäis tietää!

Tiistai-aamuna aikainen nukkumaanmeno palkitsi, kun innostuin viiden jälkeen aamusta Pablon ja yhden jenkkieläkeläispariskunnan mukana lintubongailuretkelle. Kaikenlaista bongattavaa löytyisi, kolibreista papukaijoihin, mutta minun bongailukyvyillä tipuset ovat ehtineet jo kauaksi ennen kun saan kiikarit suunnattua sopivaan suuntaan. Samoin lintujen nimet oli aika hepreaa, vaikka mukana olleet lintukirjat olivat englanniksi. Onneksi vähän isompaa bongattavaakin löytyi, kun apinat (monos) alkavat ilmaantua puiden oksille roikkumaan poikaset selässä. Ötökät huutelevat kovasti, joten nyt huudot saivat ihan konkreettiset kasvotkin. Isompia kun oletin.

el arbol con los monos

Lintujen lisäksi ontoissa puissa asuu kuulemma tuhansittain lepakoita, ja niitä piti kanssa yrittää bongailla, mutta massat on vielä näkemättä. Naapuritontilla on kuulemma nähty yli metrin mittainen leguaani, mutta pienemmätkään eivät nyt ole ilmaantuneet näköpiirin. Harmi, niitä odotellessa. Pöpelikössä olemisen vähän huonompia puolia on kaikenmaailman pikkuöttiäiset, joita voi taatusti kaivella matkatavaroista myöhemmin. Eräs asukki löysi jo sängyltään pienen skorpioonin kuoren, toivottavasti niitä ei kovin montaa minun laukkuuni ole eksynyt. Toisesta huoneesta bongattiin iso, karvainen tarantella. Pitää suostutella Pablo joku ilta etsimään sellainen näytille, sen verran alkoi kiinnostaa. Eilen en vielä uskaltautunut kysymään (=en osannut kysyä espanjaksi).

Tiistain opetus alkoi tipahdella enemmän ensimmäisen päivän passiivin jälkeen omalle tasolle, vaikka passiivi oli kyllä aika tavallaan ihan nice to know -tietoa. Keskviikkona erityisesti tuntui kivalta jopa yrittää puhuakin, kertoilimme open kanssa vuorotellen omista maistamme ja perheistämme, vaikkakin minun tarinat oli aika epämääräisiä. Opettajalla tuntui olevan vaikeaa myös ymmärtää, että Suomessa ei kasva esim. viinirypäleitä, koska talvella on kylmä ja lunta. Lauseeni saattoi olla ihan oikea, mutta opettaja ei vaan osannut kuvitella moista tilannetta. Torstaina jatkettiin myös verbien kanssa, tällä kertaa onneksi ihan preesensissä. Ehkä järkyttynyt ilmeeni maanantaina sai opettajan arvioimaan taitoni uudestaan. Tänään kylläkin ihan numeroidenkin kanssa oli sen verran ongelmia, että alkoi taas lähinnä ärsyttää oma tyhmyys.

Mi professora Gabriella y nosotros pizarra

Tiistai-iltapäiväksi ei ole koulun aktiviteettia, mutta jotta opiskeluun ei jäisi liikaa aikaa, lähdimme omalla porukalla, 2 eläkeläismamman (norjalais-jenkki Collen ja Kanadan ranskalainen Francine) ja Magnuksen kanssa lähikaupunkiin Masayaan. Masayassa on kuuluisa käsityötori, joita sitten ratsailtin ihan kaksin kerroin. Riippumatto taitaa olla melkein se merkittävin myyntituote sekä tietysti machetet (viidakkoveitset) kaiken muun pikkukrääsän lisäksi. Ikävimpínä myyntituotteina täytetyt alligaattorit, leguaanit, kilpikonnat, vyötiäiset, sammakot.. Kaipa maailmassa riittää huonolla maulla varustettuja ihmisiä noitakin valitettavasti ostamaan.

Keskiviikon aktiviteettina piti olla vierailu viereiseen kouluun, mutta jostain lääkäriin liittyvistä syistä se ei onnistunutkaan. Joten katsoimme dokkarin Nicaraguan lagunoista, eli kraaterijärvistä. Filmistä jäi lähinnä käteen se, että Nicaraguassa on 11 tämän lagunan tyyppistä järveä, ja että suurin osta niistä on saastuneita/likaisia. Tämä meidän laguna de Apoyo on puhtaimmasta päästä. Muu menikin sitten aikalailla ohi. Meidän laguna on 6 km halkaisijaltaan ja max syyys 200 metriä, joten aika nopeasti rannasta lähteekin syvenemään. Dokkarin jälkeen lähdimme Magnuksen kanssa konkreettisesti tsekkaamaan etäisyyksiä kajaakilla, ja pakko se oli todeta, että ei sinne toiselle rannalle ihan tunnissa melo. Vaikka miten yrittääkin.. Liekö edes puolimatkaan päästiin. Mutta ihanan viileä vaihteeksi lillua pienessä tuulessa järvellä!

Laguna de Apoyo ayer por la mañana

Itse koulu sijaitsee tosiaan kyseisen kraaterin pohjalla, lähellä järveä. Lagunalle on yksi tie (sisäänkäynti tavallaan), joten täältä ei lähdetä kylille ihan tuosta vaan. Ellei halua kävellä rinnettä ylös jonkun hetken. Nurkalta löytyy kyllä kiska, josta saa rommiakin hedelmien lisäksi. Nurkalta kulkee kaksi kertaa päivässä kuulemma bussi Masayaan, mutta tiistaina liikuttiin ketterästi taksilla.

Mutta nyt uimaan ja sitten omatoimivierailulle Masayan tulivuorelle (niitäkin riittää tässä maassa), ja sen jälkeen illalla itse Masayan kaupunkiin kansanjuhlia tai jotain muuta fiestaa (vähän jäi taas epäselväksi espanjankielisestä selityksestä..) tsekkailemaan. Hasta mañana!